Blogi:

5.2.12, sunnuntai:
Aamulla oli vielä kireä pakkanen, mutta se alkoi lauhtua nopeasti.
Kiersin jaden kanssa kylpylän ja poikkesin hotellin pihamaalle poimimaan yhden geokätkön. Se lähin meiltä kotoa laskettuna ja häpeä on ollut suuri, etten ole sitä aikaisemmin käynyt hakemassa. Kynää ei ollut matkassa, joten otin kuvan uudella kännykälläni purkista kädessäni ja liitin sen loggaukseen.
Olen tosiaan toista päivää uuden Nokia Lumian omistaja ja sen kanssa on tullut leikittyä kaikenlaista. Se toimii käsitykseni mukaan loistavasti, mutta vielä minulla on kaikenlaista opeteltavaa sen käytöstä. Hauska lelu se on ja sanotaan, että lapset ovat terveitä kun ne jaksavat leikkiä.
Päivällä kävin jatkamassa leikkimistäni. Luistelin meren jäällä toistakymmentä kilometriä. Nokiassa on tällainen Sports Tack-ohjelma, joka mittaa matkan, nopeuden ja ajan ihan niin kuin oikeat laitteetkin. Aika tarkka se oli – Garmin näytti matkaksi 13,38 km ja Nokia sata metriä pidemmäksi.
Tänään oli varsinainen vaalipäivä. Taidan mennä illalla vaalivalvojaisiin Tammikellariin. Siellä voi sitten ottaa pari olutta juhlan kunniaksi. Tai jos väärä mies voittaa, ryypätä ankarasti aamuun asti!

4.2.12, lauantai:
Juha tuli Suomeen alkuviikolla ja ilmestyi eilen illalla kotiin. Tai eihän tämä enää Juhan koti ole…
Hän toi tullessaan Garminin Oregon 450 gepsin, se kun ei siellä meren takana maksa kuin hiukan yli kaksisataa euroa. Täällä siitä saa pulittaa ainakin satasen enemmän.
Tänään sitten pakkasta pidellessä virittelin sitä geokätköjen etsintään sopivaksi. Kävin hakemassa siihen microSd-kortin ja onnistuin aivan itsenäisesti tallentamaan kortille OpenStreetMap-kartan Suomesta. Minusta alkaa tulla hurjaa vauhtia täysverinen nörtti.
Kun avasin sitten geocatching-sivuston, huomasin, että Merimaskussa oli julkistettu uusi kätkö noin tunti takaperin. Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin käynnistää auto parinkymmenen asteen pakkaseen ja ajaa kätkölle. Gepsini ei toiminut ihan täydellisesti, mutta ohjasi minut oikealle paikalle nopeasti. Edessäni parkkeerattiin juuri toista autoa ja sieltä purkautui pariskunta – samalla asialla olivat kuin minäkin. Isäntä koukkasi kätkön käteensä ensimmäisenä ja sieltä löytyi puhdas logikirja. Pääsin näin siihen ryhmään, joka on löytänyt ensimmäisenä uuden kätkön. Nämä yhteislöydöt kun voidaan kaikki luokitella FirstToFind-löydöiksi.
Ilallla Mari ja Johannes tulivat käymään meillä. Juhaa morjenstamaan. Saimme siinä sitten Johanneksen kanssa esitellä toisillemme uusia lelujamme. Siinä ei tuo lähes kuudenkymmenen vuoden ikäero paljoa haitannut!

3.2.12, perjantai:
Pakkanen jatkuu ja vaalitaistelu huipentuu sitten ylihuomenna.
Tosin tavallinen taatelintallaaja alkaa olla jo täynnä vaaleja. Kaksi kaikesta samaa mieltä olevaa ehdokasta ei saa kunnon keskustelua aikaiseksi – näin minulle on kerrottu. En ole itse yhtään TV-inttämistä katsellut.
Ja jako on muodostunut selväksi. Ne, jotka kannattavat sitä, että Suomi menestyy omillaan ja tekee työtä kauppataseensa tasapainottamiseksi, äänestävät Niinistöä.
Ne, jotka elävät taiteella ja muutenkin toisen siivellä, äänestävät Haavistoa. Tosin juuri näiden pitäisi äänestää Niinistöä, jotta heidän ansioton toimeentulonsa varmistuisi. Mutta ei voi vaatia enempää kuin on isossa jaossa annettu!
Saimme tänään postilaatikosta ilmaisjakeluna Rannikkoseudun, paikallislehtemme. Siinä oli kysytty katugallupissa kolmelta ihmiseltä, keitä he kannattavat presidentiksi. Kaikki vastasivat Haavisto. Tässä nähdään tuo edellä todettu. Kaikki, joilla pysyy kynä kädessä, kuuluvat omasta mielestään älymystöön. Ja älymystöhän ei tee tuottavaa työtä. Ja he kannattavat Haavistoa. Toivottavasti toimittaja ei palelluttanut itseään, kun joutui haravoimaan pitkään katuja löytääkseen nuo kolme vähemmistöön kuuluvaa.
Taitaa olla ensimmäinen kerta elämässäni, kun minä kuulun vaaleissa enemmistöön, enkä äänestä häviäjää. Paljon raskaampaa tämä on – se on niin helppoa olla oppositiossa ja heittää kritiikkiä. Tosin taisin olla edellä hieman kriittinen toisinajattelijoita kohtaan. Siis olen jälleen oppositiossa!

2.2.12, torstai:
Kun heräsin aamulla, niin mittari näytti 21 astetta pakkasta. Tuuli puhalsi Siperiasta vielä reippaasti, niin aika lyhyeksi jäi koiran ulkoilutus aamulla. Ei koira vielä kävellyt kolmella jalalla, se on ollut tänä talvena paljon ulkona pakkasessa ja karaistunut. Samaa ei voi sanoa isännästä.
Kävimme heti aamutuimaan katsomassa yhtä asuntoa Kaarinassa. Se oli muuten oikein hyvä, mutta hiukan pieni kahdelle isolle ihmiselle ja niiden vielä suuremmille egoille! Joten emme taida jättää siitäkään tarjousta. Tämä menee vaikeaksi!
Lämpötila ei päivällä paljoa laskenut ja lähdin Raisioon juoksemaan sisätiloihin. Tein viisi kahdeksansadan ja kolme neljänsadan metrin vetoa. Viimeisessä pulssi nousi jo sataan seitsemäänkymmeneen, joten reipasta vauhtia se oli. Yhteensä kilometrejä jäi taakse vajaat kymmenen.

1.2.12, keskiviikko:
Tänään oli taas se päivä, kun pääsin Ullan seuraksi Maskuun. Siellä oli tällä kertaa MS-ryhmän koulutus kivusta. Se kun kuuluu oleellisena osana tähän tautiin – ainakin suurimmalla osalla sairastuneista.
Meille annettiin ohjeita, miten lievittää ja kestää erilaisia kiputiloja. Kuntoutus ja lääkkeet olivat tietysti mukana, mutta yhtenä tärkeänä elementti myös jonkinasteinen itsesuggestio, jolla kipu työnnetään yli laidan. Se vaatii jo jonkinasteista uskoa, mitä meille kaikille ei ole annettu edes pikkulusikalla.
Jos uskoa ihmeisiin oli annettu ensijaossa kauhalla, niin on mahdollista, että hyvän myyntimiehen myymä kallis kivenmurikka taskussa poistaa kivut ja säryt. Me Ullan kanssa kyllä todettiin, että se poistaa rahat lompakosta, mutta kukin on uskossaan autuas.
Sen verran kipukouluttajan kanssa juttelimme, että hän kertoi lukeneensa Annan kirjoituksia kivusta. Ja totesi, että pahasti dementoituneen kivun tutkiminen ja hallinta on hiukan samanlaista kuin keskosen tutkiminen – kumpikaan kun ei pysty kovin hedelmälliseen kommunikaatioon!
Keväällä on vielä yksi omaispäivä ja sen jälkeen minusta lienee sitten tullut kurssin käynyt läheisavustaja. Mahtaa sieltä sitten saada lopputodistuksen ja kunnon päättäjäisjuhlat?
Paluumatkalla poikkesimme kaupassa ostamassa korillisen Karhua. Tänään kun alkoi helmikuu ja kuukausi ilman minkäänlaista alkoholijuomaa päättyy. Hyvin se on mennyt eikä kieltäytyminen useammassakin tilaisuudessa ole aiheuttanut yöunien menetystä. Pikemminkin päinvastoin!

31.1.12, tiistai:
Viime yönä oli meidän mittarissa lämpötila laskenut -16,5 asteeseen. Tämä talven pakkasennätys kyllä tullaan lyömään loppuviikon aikana. Jos ennusteet pitävät paikkansa.
Toivottavasti ne pitävät paikkansa ainakin presidentinvaalien toisella kierroksella. Niinistö johtaa edelleen murskaavasti 64-36.
Kylmyys melkein aiheutti sen, että olin aikeissa jäädä sisätiloihin. Mutta aurinko lämmitti sen verran ainakin mieltä, että lähdin taas luistelemaan. Tänään kiersin Luolalanjärveä reilusti yli tunnin ja kilometrejä jäi taakse yli kaksikymmentä. Nilkat olivat aika kypsät tämän lenkin jälkeen. ne kun eivät ole tottuneet pitämään pystyssä yhdellä jalalla liukuvaa satakiloista äijänjärkälettä.
Olen pitänyt kirjaa tammikuussa aurinkoisista päivistä. kahdeksanatoista päivänä aurinko on valaissut ulkoilujani. Ei välttämättä koko päivää mutta näinä päivinä olen auringon nähnyt ainakin kertaalleen.

30.1.12, maanantai:
Tänään olikin eläkeläisen elämässä hiukan vauhdikkaampi päivä.
Normaalien aamutoimien – eli vaimon koiran ulkoilutuksen – jälkeen lähdin lunastamaan kuukausi sitten ostamaani kuukauden kuntosalikorttia Raisioon GardenGymiin. Sain kahdenkymmenen euron sijoituksella kortin, jolla pääsee kuukauden ajan arkipäivisin käyttämään kuntosalin laitteita. Siellä oli kymmenkunta muuta käyttäjää yhtä aikaa minun kanssani. Kolme meistä käytti juoksumattoa, muut olivat eri laitteiden kimpussa.
Tein tunnin lenkin ja sinä aikana juoksin yhdeksän kilometriä. Eihän se ihan sama ole kuin ulkona juokseminen, mutta kiva on välillä hölkätä lyhyissä vaatteissa. Pieni pyyhe minulla oli mukanani ja se oli tarpeen, hikeä sisällä tuulettomassa ilmassa tuli runsaasti.
Kun Ulla tuli kampaajalta, hän ilmoitti kuulleensa, että Luolalanjärvelle on ajettu luistelurata. Hetken mietittyäni puin lenkkivaatteet päälle ja lähdin luistelemaan. Kiersin jäveä ympäri runsaat puoli tuntia ja matkaa taittui kaksitoista kilometriä. Jää oli hyvässä kunnossa, ainakin jos verrataan viimetalviseen baanaan, joka oli kelvoton. Ainoastaan muutamassa kohdassa oli röpelöistä jäätä, muuten rata oli hyvässä kunnossa.
Ehdin käydä hätäisesti suihkussa ja sitten lähdimme Ullan kanssa katsomaan yhtä rivitaloa Turussa. Se oli varsin mukiinmenevä, mutta muutama virhe tekee sen, että kun emme ole jäniksen selässä, niin se jäänee ostamatta.

29.1.12, sunnuntai:
Talvi jatkuu ja aurinko paistaa.
Tänään oli pihabongauspäivä. Se on BirdLife Suomen järjestämä vuosittainen tapahtuma, jossa ilmoitetaan tunnin aikana tehdyt havainnot.
Minä olen osallistunut tapahtumaan alusta alkaen, ensimmäinen tapahtuma oli kuusi vuotta sitten.
Tällä kertaa Ulla oli mukanani havaintoja tekemässä. Koska pihamme on lintuköyhää aluetta, olen tehnyt havaintoni Mertatien varrella.
Tänä vuonna havaitsimme seitsemän eri lajia. Yleisyysjärjestyksessä lajit olivat varpunen, viherpeippo, harakka, pikkuvarpunen, sinitiainen, varis ja talitiainen.
Varpusia näimme yli kaksikymmentä kappaletta ja talitinttejä oli näköpiirissämme kolme. Määrät ovat niitä, mitä näimme yhdellä kertaa. Tämä siksi, ettei samaa yksilöä tulisi laskettua kahteen kertaan.
Yhteensä yksilöitä näimme noin viisikymmentä kappaletta. Ihan hyvä määrä kymmenen asteen pakkasessa.

28.1.12, lauantai:
Pakkastalvi jatkuu, mittari näyttää kymmenkunta astetta alle nollan.
Kävin Talvirasteilla Pansiossa. Ympäristö oli urbaania, mutta asutuksen välissä olevat kalliot korkeita. Ihan kunnon suunnistusta siellä pääsi harrastamaan. Hommaa hidastivat liukkaat mäet. Rasteja en pahemmin pummannut, mutta pientä haparointia reitinvalinnoissa oli. Sijoitus aika olivat samat kuin viime lauantaina.
Uhosin lähdössä seurakaverilleni Grönroosin Timpalle, että ensi kesänä kunto pitäisi olla sellainen, että pääsen rankissa sadan joukkoon. Hän(kin) totesi, että se vaatii rajua kunnon kohennusta. Hävisin hänelle tänään kaksi minuuttia ja miehen sijoitus viime vuoden rankissa oli 58. Molempien meidän pitää nostaa juoksukuntoamme, jos hän aikoo pitää sijansa ja minä päästä satasen kerhoon.

27.1.12, perjantai:
Vaatehuoneen viimeistelyä ja pitkä hiihtolenkki, 21 kilometriä.
Se olikin tämän talven pisin hiihto täällä etelässä.
Mondegreen oli ilmoitettu Oulun lounasraveihin ensi keskiviikkona. Kolmevuotias saa vastaansa rutinoituneita hevosia, kun se juoksee seitsemän tonnin ryhmässä. Nyt pitää tällaisen maallikon hiukan ihmetellä valmentajan ajatuskulkua. Kaipa nuorelle hevoselle olisi löytynyt hiukan sopivampikin tehtävä kauden aloitukseen. Toivottavasti ammattimies kuitenkin tietää mitä tekee!

26.1.12, torstai:
Kävimme Ullan kanssa äänestämässä.
Mieltä rauhoitti jo ensimmäisen gallupin tulos – Sauli johti siinä prosentein 65-35. Mutta tämä sosiaalinen verkosto, jonka käyttäjistä suuri osa on kehäkolmosen sisäpuolella, pitää suurta melua Haaviston puolesta.
Lisäksi lehdistö ja televisio rakastavat Haavistoa ja rummuttavat runsaasti tämän puolesta. Luin aiheesta pari hyvää kolumnia, yksi niistä on Arto Luukkasen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/95349-tuleva-presidentti-%E2%80%93-%E2%80%9Dm%C3%B6lymyst%C3%B6n%E2%80%9D-mielipideterrorin-panttivanki nettilehti Uuden Suomen sivuilla.
Muuten päivä kului vaatehuonetta laittaessa. Aamupäivällä maalasin sen toiseen kertaan, siinä vierähti kolme tuntia. Ja maalin kuivuttua aloin kiinnittää listoja palauttaa tavaroita paikoilleen.
Täytyy todeta, että parinkympin hiihtolenkki on paljon kevyempi kuin kahdeksan tunnin fyysinen työpäivä. Olin aivan poikki illalla, kun lopettelin työntekoani!

25.1.12, keskiviikko:
Tänään oli koko päivän aurinkoista. Vaikka pakkasta oli lähes kymmenen astetta, niin ilmassa oli jo ihan pikkuisen kevään tuntua.
Aamutoimien ja koiran ulkoilutuksen jälkeen maalasin vaatehuoneen ensimmäiseen kertaan. Pari tuntia siinä vierähti ennen kuin homma oli pulkassa.
Ennen yhtä lähdimme Ullan ja Jaden kanssa Maijan luokse geokätköjä etsimään. Ensin haimme Maijan ikkunan alla olevan mikron. Me Maijan kanssa katselimme gepsistä, mihin suuntaan pitäisi mennä ja pyörähtelimme metsässä lumihangessa, kun Ulla ilmoitti takaamme, että hänellä on jo se kätkö kädessään. Monet olivat sitä hakeneet oikein tosissaan ja kauan, mutta meiltä se sujui kuin tanssi.
Sen jälkeen ajoimme Tuorlan tähtitornille ja bongasimme sieltä yhden helpon kätkön nopeasti.
Ajoimme pari kilometriä kaarinaan päin ja poikkesimme yhdelle sivutielle. Siellä oli rakenteilla kymmeniä uusia omakotitaloja ja pujottelimme niiden välistä yhteen metsikköön. Mäen huipulla oli kätkö, jonka myös löysimme nopsasti. Paljon hankalampaa oli päästä kätkön luokse jyrkillä kallioilla, mutta hyvin Ullakin sinne nousi.
Neljäs kohteemme oli Henrikin kirkkopuistossa oleva kätkö. Sitä mainostettiin helpoksi, mutta tarkasta etsinnästä huolimatta se jäi löytymättä. Yksi syy saattoi olla se, että aurinko on tänään ollut aktiivinen ja gepsien tarkkuus on ollut hiukan sitä sun tätä. Edellisellä löydöllä heitto oli kaksikymmentä metriä.
Maija tarjosi vielä retken päätteeksi meille soppaa.
Illemmalla kävin juoksemassa taimon lenkin, vajaat seitsemän kilometriä. Pikkuisen puuskuttaen pääsin sen alle kuuden minuutin vauhtia. Keväällä sen pitäisi kulkea lähelle viittä minuuttia kilometriä kohden, niin sitten olisin valmis suunistuskauteen.

24.1.12, tiistai:
Normaalien aamutoimien jälkeen lähdin hiihtämään Haijaisiin. Jaksoin – tai viitsin – ilman nestettä hiihtää vajaat kaksikymmentä kilometriä.
Ulla oli tänään toista kertaa osteopaatilla ja palasi sieltä vasta kun olin tullut hiihtämästä.
Olen pitkään, ehkä noin vuosikymmenen, miettinyt vaatehuoneemme tyhjentämistä ja maalaamista. Ja se on todella vaatehuone eikä mikään komero, kokoa sillä on noin 3x4 metriä. Ja täynnä vuosien aikana kertynyttä tavaraa. Suurinta osaa ei ole käytetty vuosiin.
Niinpä lähdin kantamaan tavaroita sieltä pois suhteellisen hyvässä järjestyksessä. Yhdellä seinällä olevan vetokorit poistin ja vein kehikot työhuoneeseen. Siellä (siis täällä) ne nyt ovat täysin käytettävissä, Ulla kun pelkäsi, että remontin aikana hänellä ei vaatteen vaatetta käytettävissään.
Seuraavaksi seurasi huoneen siivous ja pesu. Pölyä oli päässyt kertymään jonkin verran paikkoihin, joihin ei mitkään siivousvälineet yllä. Mutta henki kulkee yhä. Paklasin vielä seinät ja nyt huone odottaa maalausta. Se tapahtunee huomenna.

23.1.12, maanantai:
Lunta on tullut runsaasti ja tykit ovat sitä tehneet lisää.
Kävin tänään Kerttulan ladut tarkistamassa Raisiossa. Kakkonen oli jo loistvassa kunnossa ja kolmonenkin hiihdettävissä.
Pari astetta pakkasta eikä tuulikaan haitannut. Mikä tässä on ihmisen nauttia talvesta – ei tarvitse osallistua presidentin vaaliinkaan muuten kuin äänestämällä Niinistöä!
Monilla on sen sijaan alkanut syylärissä kiehua ja sitä on alettu jäähdyttää loanheitolla. Niinistön tukijat moittivat vastustajaansa sukupuolisesta suuntautumisesta ja tämän puolison lahjakkuudesta sekä opintojen keskeytymisestä. Ja Haaviston taustajoukkojen äärivasemmistolaiset taas Niinistöä elitistisyydestä ja oikeistolaisuudesta. Näitä piirteitä minun on kyllä ollut vaikeaa löytää Saulista.

22.1.12, sunnuntai:
Kansa kävi uurnilla ja pulinat pois.
Syyskuussa ennakoin vaalin tulosta seuraavasti: Niinistö 42 %, Lipponen 21 %, Soini 14 %, Väyrynen 13 %.
Ei hurraamista, muuta kuin ensimmäisen osalta. Niinistöhän sai lopullisessa äänestyksessä 37 % ja kakkoseksi kiri Haavisto 18 % kannatuksella.
Paavo Lipponen arvio, että lopullinen äänestys on läpihuutojuttu Niinistölle. Nämä kahden henkilön mittelöt tuppaavat menemään aina suhteellisen tiukoiksi ja jos Niinistö saa toisella kierroksella 55 % äänistä, niin se on murskaava voitto.
Veikkaan, että Saulin laariin tupsahtaa 56 % lopullisista äänistä.
Tämä kansa on kuitenkin sen verran fiksu (lue vanhoillinen), että kyllä se antaa äänensä sellaiselle ehdokkaalle, jolla on selvät luterilaiset arvot elämässään.
Olisihan se maailman kahdeksas ihme, jos suomalaiset valitsisivat presidentikseen vihreän liikkeen edustajan, joka on homo. Siinä saattaisi Lapuanliike herätä uudelleen henkiin.
No, leikki sikseen. Mutta presidentin virka on kuitenkin Suomessa lähinnä edustuksellinen. Siinä virassa on hyvä olla talousasiantuntija, joka pystyy avittamaan maamme vientiteollisuuden etuja. Kun se sattuu olemaan tärkeä asia hyvinvointimme ylläpitämisessä. Siinä suhteessa Niinistö on ylivoimainen kilpailijaansa nähden.
Eikä näissä edustuksellisissa hommissa ole huono asia, että aviosiippa on hyvännäköinen ja fiksu.
Minä siis annan ääneni toisella kierroksella Niinistölle.

21.1.12, lauantai:
Tänään taas saimme nauttia hetkittäin auringon valosta, lämmitykseen sen teho ei vielä riitä.
Kävin aamupäivällä suunnistamassa Ruissalossa Talvirasteilla. Lunta oli kymmenkunta senttiä, se ei pahemmin juoksua haitannut. Teki sen hiukan raskaammaksi ja siinä näkyi selvä ura. Yhdellä rastivälillä eksyin väärälle uralle ja paikantamisen lumivalkoisessa metsässä otti muutaman minuutin. Ja jälleen oli yksi rasti väärässä paikassa. Tänä talvena eivät ole ratamestarit tehneet tunnollista työtä. Rogaining-kisassa oli kaksi rastia väärin ja tänään yksi. Olen ollut kolmessa suunnistuksessa ja kolme rastia pielessä. Tyrmistyttävää!
Kahden maissa lähdimme yhdessä Marjatan ja Jukan kanssa Helsinkiin. Perillä oli lunta runsaasti ja liikenne takkuili. Auton parkkeeraus tuotti tuskaa kun kaikki paikat olivat täynnä lunta. Kävimme syömässä ensin vanhassa viipurilaisessa ravintolassa, Lehtovaarassa Mechelininkadulla. Erinomainen valinta Jukalta, tämmöinen maalaispoikahan ei tunne Helsingin alueelta muuta ravintolaa kuin Vermon raviradalla sijaitsevan.
Sen jälkeen oli ohjelmassa vierailu Kansallisteatterissa. Häpeäkseni minun on tunnustettava, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun vierailen täällä. Näytelmä oli Maaninkavaara. Tämä Miika Nousiaisen kirjoittaman tragikomedian näytelmäsovitus lepäsi Jukka Puotilan ja Marja Salon hyvin treenatuilla, kuivilla vartaloilla. Esityksessä ei siis ollut kuin kaksi näyttelijää! Näytelmä oli hyvä, ainoana miinuksena se, että osan aikaa näyttelijöiden repliikit olivat niin hiljaisia, että niitä ei kerta kaikkiaan kuullut. Se oli varmasti osittain tehokeino, mutta häiritsi ainakin minun nautintoani jonkin verran.
Jade oli puolipäivähoidossa Ailan luona reissumme ajan. Koira oli kyllä palautettu kotiin ennen saapumistamme Naantaliin.

20.1.12, perjantai:
Tämä meidän kotikatumme on aika lyhyt ja kaikki tuntevat toisensa.
Eilisestä eläkeläispäätöksestä sain idean laskea, millainen suhde tällä kadulla on.
Meitä eläkeläisiä on laskujeni mukaan kaksitoista kappaletta ja lapsia, kotiäitejä ja opiskelijoita kymmenen.
Töissä kävijöitä kadullamme on vielä suurin yksittäinen ryhmä, kolmetoista kappaletta.
Suhde on kyllä huomattavasti parempi kuin joskus viime vuosisadan alussa. Silloinhan perheessä oli normaalisti yksi työssä käyvä, joka elätti vaimoa ja kymmenlapsista perhettä. Mutta onhan tuo elintasokin nykyään sitä luokkaa, että se vaatii ylläpitoonsa enemmän rahantuojia.
Ja sitä myötä turhuuksien määrä on kasvanut. Tarkoitan nyt tavaraa ja krääsää, en ihmisiä.
Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta, sanoi Saarnaaja.

19.1.12, torstai:
Yöstä tuli hieman levoton. Tällä kertaa syyllinen ei löytynyt parivuoteemme kummaltakaan lohkolta, vaan sen alta. Tai tarkemmin sanottuna vierestä. Yhden aikoihin Jade-neiti alkoi vinkua hädissään. Koiramme nukkuu normaalisti yönsä hyvin, sitä ei häiritse mitkään talon sisällä tai ulkona tapahtuvat asiat. Ensimmäinen vaimoni ei vikinään isommin reagoinut, tyytyi vain rauhoittelemaan otusta. Totesin koiran omistajalle ja kouluttajalle, että kyllä sillä on nyt iso hätä, päästä se ulos. Koira kävikin ulkona pihalla tekemässä tarpeensa. Sama toistui kolme tuntia myöhemmin.
Aamulla Ulla totesikin, että eikös ole hyvä, että asumme omakotitalossa. Ei tarvinnut pukea yöllä ulkovaatteita päälle. Totesin, että koira on nyt yhdeksänvuotias ja tämä tapahtui ensimmäisen kerran, joten ei yöllä ulospäästäminen kovin raskaaksi olisi kerrostalossakaan muodostunut.
Yöllä alkoi myös lumisade ja märkää lunta tuli maahan asti vajaat kymmenen senttiä. Se tekee hyvää latupohjille. Ja sai siinä sitten tehdä aamuvoimistelun, kun puolisen tuntia kolasi lumia pois pihalta.
Kun tein Jaden kanssa aamulenkin, niin paluumatkalla tapasin yhden uuden Mertatien eläkeläisen. Mies oli eläkeläisenä jo kolmatta päivää.
Näitten toimien jälkeen ajoimme Alastarolle kyläilemään. Lumisade oli siinä vaiheessa tauonnut, mutta ajokeli oli edelleen hankala. Perillä teimme patikkaretken metsätielle ja näimme valtavan määrän Tapaninpäivän myrskyssä kaatuneita puita. Pääosa niistä oli kuusia, joiden pintajuuret eivät olleet jaksaneet pitää puita pystyssä märässä, roudattomassa maassa.
Kun iltasella lähdimme paluumatkalle, Ulla huomasi Oripäässä, että hänen kännykkänsä oli jäänyt keittiön pöydälle lataukseen. Uskoimme, että akku oli jo lataantunut ja kävimme hakemassa kännykän. Siitä tuli sellainen tunnin ylimääräinen ajolenkki, sain mukavasti liukkaan kelin treenausta Ullan ansiosta!

18.1.12, keskiviikko:
Ei pitäisi valita pieniä miehiä johtamaan kaupunkeja tai valtioita. Se tulee kalliiksi!
Nyt tulee helsinkiläisille kalliiksi yksi Pajunen. Mies haluaa muistomerkikseen jonkin ihmeen Guggenheimin. Ovat siellä pääkaupungissa tilanneet alkuruuaksi Guggenheimilta 200-sivuisen kertomuksen, jossa valotetaan tämän Guggenheim-uskonnon filosofiaa. Tämä valaistuminen maksoi kaksi miljoonaa euroa. Siis kaksi miljoonaa euroa tekstistä, joka kulkee kait jonkilaisen markkinatutkimuksen tai vastaavan nimikkeellä!
Guggenheimilaiset olivat googlettaneet Suomen historiaa ja leikkaa/liimaa periaatteella tehneet isänmaamme lyhyen historiikin. Netistä löytyy paljon potaskaa ja Guggenheim oli lähteitä tarkistamatta kopioinut niitä tähän teokseen. Tekstin mukaan Suomi oli antautunut Neuvostoliitolle Talvisodan päätteeksi.
Kyllä minä olisin tuon selvityksen tehnyt puoleen hintaan ja olisin lupautunut tarkistamaan lähteenikin samaan hintaan. Mutta tuskin olisin selvityksessäni päätynyt suosittelemaan Guggenheim-museon pystyttämistä Helsinkiin. Se kun alustavissa laskelmissa maksaa parisataa miljoonaa euroa – siis lopullinen hinta tulee olemaan ainakin kaksinkertainen. Vain yksinkertainen kaupunginvaltuusto tai hallitus tulee sellaisen hyväksymään. Toivon, että enemmistö helsinkiläisistä päättäjistä ei ole yksinkertaisia!
Päivä oli tänään mitä hienoin ulkoiluun. Pari astetta pakkasta, uutta lunta koristamassa maisemaa eikä tuulikaan haitannut. Kävin hiihtämässä Soinisissa, siellä oli saatu kilometrin mittainen lenkki hiihtokuntoon.
Onneksi naapurissamme Raisiossa on talous ja hallinto kunnossa, siellä pääsee hiihtämään jo kolmen kilometrin lenkille ja lunta on tehty paljon paksumpi kerros. Mutta onhan Raisio paljon pohjoisempanakin kuin Naantali!

17.1.12, tiistai:
Presidenttiehdokkaat Pekka Haavisto, Paavo Arhinmäki ja Eva Biaudet joutuivat tämän päivän vaalitentissä vastaamaan kiusalliseen kysymykseen: miksi opinnot ovat yhä kesken.
Nämä maamme johtoon pyrkivät voivat nimittäin laittaa nimensä perään myös ammatillisen tutkinnon, se on näillä kaikilla yo!
Kaikki kolme ovat kyllä harrastaneet opiskeluja yliopistossa, mutta homma on jäänyt kesken, kun on ollut niin paljon näitä maan asioita hoidettavana. Ehkä kyseessä on myös se, että sellaisiin asioihin, jotka eivät ole niitä kaikkein mukavampia, ei viitsitä paneutua. Tasavallan presidenttinä pitää pystyä tarttumaan sellaisiinkin töihin, jotka eivät ole mukavia. Joten näitä kolmea ei pitäisi kenenkään äänestää.
Yli kolmekymmentä prosenttia äänioikeutetuista kävi jo ennakkoon antamassa äänensä.
Minun piti mennä tänään hiihtämään, mutta taivaalta tuli kosteaa lunta ja vaihdoin monot lenkkareihin. Juoksin runsaan kympin lenkin lumen valtaamilla pyöräteillä, se oli kohtuullisen raskasta.
Selasin lenkkivihkoani ja huomasin, että tämä oli ensimmäinen yli kymmenen kilometrin lenkki Rautaveden maratonin jälkeen. Siis yli kaksi kuukautta on tullut lorvittua lyhyenläntien lenkkien parissa. Tähän on tultava muutos!

16.1.12, maanantai:
Aamulla oli pakkasta 15 astetta, kun lähdin viemään Sonataa huoltoon Putkikadulle. Juoksin sieltä takaisin pikkuisen mutkitellen ja sain kokoon hiukan yli neljän kilometrin lenkin.
Spekulaatio presidentin vaaleista kiihtyy.
Ehkä suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, valitaanko Niinistö jo ensimmäisellä kierroksella. Siihen on olemassa pikkuriikkiset mahdollisuudet. Itse en usko siihen, vaan olen edelleen sitä mieltä, että Sauli jää runsaat viisi prosenttia tästä tavoitteesta.
Kakkossijasta käyvät tasaväkistä kamppailua nyt Haavisto ja Väyrynen. Viimeisessä mittauksessa oli Paavo egonsa mitalla edellä.
Uuden Suomen blogien keskusteluissa käydään kiivasta loan heittoa Väyrysen ominaisuuksista. Niiden mukaan mies on pahanlaatuinen narsisti, menneisyyden mies, Kekkosen lipoja ja ties mitä muuta. Mutta turha Väyrysestä on hermostua, ei Suomen kansa sentään niin tyhmä voi olla, että valitsisi sellaisen miehen presidentikseen!
Vielä enemmän on ihmetelty Paavo Lipposen kannatusta. Perinteisesti maamme suurimman puolueen ehdokkaan kannatus on alle viiden prosentin.
Tuskin se on kokonaan Lipposen syytä, kyllä osansa saa puolueen johto ja sen toiminta. Jos perinteisen työväenpuolueen johtokaksikon muodostaa tytönheitukka, joka avasi puoluejohtajan uransa pukeutumalla verkkosukkiin ja puoluesihteerinä häärii mies, joka parhaiten sopisi helppoheikiksi kesäiselle torille, niin onhan siinä puolueen uskottavuus kovilla.


-----------------------------------------------------------------------------
31.12.11, lauantai:
Alkaa olla lopuillaan tämä vuosi.
Päivän seikkailuksi valitsin tänään geokätköilyn. Ensin hain yhden Suovuoren ulkoilualueelta, se löytyi helposti.
Sitten siirryin Soikallion vuorelle. Siellä oli multikätkö, sellaista en ole ennen selättänytkään. Ensimmäinen purkki löytyi vaivatta kallion huipulta. Sieltä oli hienot näköalat yli Naantalin kaupungin ja merellekin näkyi pitkälle. Olen näillä kallioilla kyllä suunnistanut, mutta en ole silloin ehtinyt maisemia.
Ensimmäisestä purkista löytyi toisen kätkön koordinaatit. Sen jälkeen alkoivatkin ongelmat. Minun Garmin Dakotassani olivat koordinaatit eri muodossa, kuin ne annettiin purkissa. Lämpötila oli nollassa ja lunta satoi hiljalleen. Kymmenkunta minuuttia meni ennen kuin löysin kohmeisilla sormillani, miten nämä koordinaattien asetukset vaihdetaan. Syötin ne vihdoin laitteeseen ja sain etäisyyden ja suunnan lopulliselle kätkölle. Vaelsin siihen suuntaan ja kun pääsin parinkymmenen metrin päähän, niin edessä oli kolmekymmentä metriä korkea jyrkänne. Tein muutaman sadan metrin kierron liukkailla kallioilla ja löysin vihdoin viimein etsimäni. Kaiken kaikkiaan löysin ensimmäisen vuoteni aikana kuusikymmentä kätköä.
Kuntoiluvuosi on myös pulkassa. Kaiken kaikkiaan kilometrejä kertyi seuraavasti:
- juoksu 1266 km
- suunnistus 184 km
- hiihto 587 km
- patikointi 452 km
- pyöräily 760 km
Yhteensä 3274 km
Varsin heikko suoritus kokopäivätoimiselta urheilijalta. Ensi vuonna sitten (jälleen kerran!) huomattavasti paremmat saldot.


------------------------------------------------------------------------------------------
31.12.10, perjantai:
Taas pääsi aamulla lunta kolaamaan, sitä valkoista ainetta oli tullut yön aikana viitisen senttiä.
Iltapäivällä kävin hiihtämässä neljä kierrosta Soinisen pururataa eli noin seitsemäntoista kilometriä. Vauhti ja pulssi olivat alhaalla, keli kohtuullinen ja pito hyvä.
Siinä tulikin sitten vuoden lenkkeilyt paketoitua seuraavasti:
Juoksu 1643 km (tähän sisältyy suunnistukset)
Hiihto 783 km
Kävely 498 km
Pyöräily 391 km
Yhteensä 3346 km
Yhteismäärä on korkein, mihin olen elämäni aikana yltänyt. Sen sijaan minkään yksittäisen lajin ennätystä ei syntynyt. Juoksua tuli viime vuonna enemmän, hiihtoa on joskus takavuosina tullut yli tuhat kilometriä, armeijassa käveltiin paljon ja pyöräilyä olen joskus harrastanut paljon enemmän. Mutta hyvä vuosi kuntoilun suhteen on takana.
Ja vielä parempi edessä!


------------------------------------------------------------------------------------------
31.12.09, torstai:
Työt päätettiin tänään aikaisin eli kahdelta. Johtuen Uudenvuodenaatosta.
Sitten kävin vuoden viimeisellä lenkillä kirpeässä, kolmentoista asteen pakkasessa.
Nyt onkin aika tehdä tilinpäätös kuluneesta vuodesta, tietenkin koskien liikuntasuorituksia. Numerot ilmaisevat suorituksia kilometreinä:
 

Ensi vuonna on sitten tarkoitus nostaa ainakin juoksukilometrejä huomattavasti. Kaksituhatta pitää saada puhki. Ja intensiteettiä lisättyä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kävijöitä tällä sivulla alkaen 06.12.2010: