Blogi
 

17.6.19, maanantai:
Siirryimme taas tänään sivistyksen pariin. Jos nyt turkulaista esikaupunkialuetta voidaan kutsua sivistykseksi.
Ainakaan verrattuna siihen, että poistuimme tiluksilta, joilla on vuosisata pidetty kyläkauppaa ja jonka jonka laituriin ovat yhteysalukset tuoneet uusimmat uutiset ja postin kyläläisille.
Monet ovat tarinat, joita mökkimme keittiön seinät ovat kuunnelleet. Siellä on nautittu kieltolain aikana lukemattomat pirtulasilliset. Ja keittiö on myös toiminut kieltolain jälkeen paikkana, josta kylän isännät ovat saaneet ostaa pikarillisen väkiviinaa.
Kun ostimme tämän rötiskän mökiksemme, paikkakuntalaiset kysyivät heti, milloin kauppa aukeaa uudelleen. Paikan historia huomioiden ymmärrettävä kysymys.
Kauppaa emme avanneet, mutta talon historiaa olemme sen verran kunnioittaneet, että lasillinen jos toinenkin keittiömme pöydän ääressä on kallistettu.
Turkulaisessa esikaupunkiasunnossa jätin lasin kallistamatta ja siirryin suunnistamaan Ispoisten salomaaalueelle. Hyvin sieltä selvisin
maaliin, ainakin tämän ANIMAATION mukaan.

16.6.19, sunnuntai:
Kesäiset säät alkavat palata pikku hiljaa. Minä jatkoin talon päädyn yläosan skrapaamista. Ei siitä hyvä tullut, mutta päätin lopettaa se jynssäämisen. Harjasin ja siivosin hiukan jälkiäni ja siirryn ensi viikolla maalariksi.
Akilles hiukan valitti telineillä kiipeilyä ja edellisiä lenkkejä. Tänään tyydyin tekemään kuuden kilometrin kävelylenkin. Jalka tykkäsi siitä.
Illalla lähdimme merelle. Olin keväällä ladannut akun täyteen ja kiersimme hissukseen Lammassaaren. Aika hiljaista oli sekä veneiden että lintujen suhteen.
Isokoskelo makaili Lammassaarem kalliolla ja kun tarkemmin sitä tihrusteli, siellä näkyi emon vieressä kymmenkunta poikasta. Sain niistä kohtuullisia kuvia vaikka vene hieman keinui.

Päivällä venevalkamassa ollut joutsen paimensi kuutta poikastaan nyt Santanokan edustalla. Perheen uros ajoi ärhäkkänä pois kahta muuta joutsenta. Ensin se pörhisteli sulkiaan ja sen jälkeen painoi pään veden alle ja alkoi jahdata kahta vierailevaa joutsenta. Hyvin pelottelu toimi, ne lähtivä uimaan kiivaasti pakoon.

15.6.19, lauantai:
Suomen kansa voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään.
Toinen on väkisinmökkeilijät.
Niistä voidaan todeta parin vaikuttajan sanoin seuraavaa:
Mä vihaan mökkejä”, diplomi-ekonomi Airisto täräytti torstaina kierrätysmuodin helmiä esitelleessä muotinäytöksessä. Airisto inhoaa primitiivistä elämää.

Kesämökillä piipahdus on suoranainen ympäristökatastrofi ja valtava resurssien tuhoamisoperaatio”, julisti Schatz Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan.
Mielipide ei yllättänyt, sillä kotisaksalaisemme on aiemmin julkisuudessa kieltäytynyt menemästä vapaaehtoisesti mökille eli osallistumaan ”exodukseen huitsin vitelikköön”.
Toinen ryhmä on mökkihöperöt.
Meidän kaksihenkisessä perheessämme löytyy yksi edustaja kummastakin ryhmästä.
Jätän lukijan mietittäväksi, kumpaan ryhmään kirjoittaja kuuluu.

14.6.19, perjantai:
Jokohan sitä voisi lopetella sairaskertomuksensa kirjoittamisen.
Juoksin nimittäin tänään reippaan lenkin. Vauhti oli alle 7 min/km, akilles toimi kuin ihmisen mieli. Otin mukaan lenkille Garminin mittarin, joka kertaa miten tasapainoinen on askellus. Hieman pelkäsin, että tätä huonompaa jalkaa ei pahemmin pysty käyttämään. Yllätys oli, että eroa oli vain prosentin verran.
Juoksumatka oli seitsemän kilometriä.
Tältä pohjalta on hyvä lähteä Kainuun Rastiviikolle parin viikon päästä.
Päivä oli pilvinen ja viileä. Se olisi ollut oikein hyvä seinän putsaamiseen. Mutta en viihtynyt telineillä kuin vajaat puoli tuntia. Siinä ajassa ei pahemmin valmista tule.

13.6.19, torstai:
Alkuviikolla nimitetty pääministeri muistetaan parin vuoden takaisesta lausunnosta. Häneltä kysyttiin jostakin päätöksestä ja sen vaikutuksesta sadan vuoden päähän. Tämä älyn jättiläinen vastasi, että eihän sillä ole mitään väliä, emme elä enää silloin.
Rinteen hallitus toteuttaa tätä teemaa myös budjetissaan. Rahaa pannaan haisemaan, huomenna menee hyvin, ylihuomenna päin helvettiä.
Meille eläkeläisille se sopii, että rahaa kulutetaan tässä ja nyt.
Meidän lapsemme sen joutuvat sitten aikanaan maksamaan.
Ja lastenlapsemme ihmettelevät kun kiinalaiset päättävät mitä täällä tehdään.

Siis jos hyvin käy. Jos huonosti käy, niin ne ovatkin noita islaminuskoisia, jotka täällä silloin hilluvat...
Me pakenimme sadetta ja Rinteen hallitusta Nauvoon.
Täällä on kaikki hyvin. Mitä nyt vähän kylmää, kosteaa ja pimeää.

12.6.19, keskiviikko:
Iltapäivällä lähdin suunnistamaan Turku-Rasteille.
Kisa käytiin Ruskolla Varjosen Bellan hevostilan liepeillä. Hän on valmentanut yhden ravikuningattaren ja laitumilla näkyi parisenkymmentä hevosta.
Lähtöön mentiin yhden laitumen viertä. Kun kävelin rauhallisesti aidan vierustaa, yksi hevosista tuli viereeni ja alkoi seurata minua. Pari kertaa pysähdyin, se pysähtyi viereeni ja katsoi minua silmiin. Kun mukana ei ollut leipää, en viitsinyt (=uskaltanut) silittää hevosen turpaa, vaikka sitä se varmaan odotti.
Hetken päästä seuraani liittyi toinen hevonen ja lopussa jo kolmaskin. Kun pysähdyin lähtöpaikan viereen, hevosetkin pysähtyivät. Kun paikalle tuli varttuneempi nainen, hän kysyi olenko ammatiltani eläintenkesyttäjä. Ulkopuolisesta se oli hieman siltä näyttänyt.
Pienen alkuverryttellyn jälkeen lähdin kiertämään kolmen kilometrin rataa. Tänään suunnistus sujui hyvin ja juoksukin ihan eri tavalla kuin eilen. Se ei johtunut kunnon noususta vaan paremmasta maastosta.
Puolen välin jälkeen akillesta alkoi hieman kolottaa. Pitänee pitää välillä yksi lepopäivä, vaikkei vielä huomenna sunnuntai olekaan.

Tässä
ANIMAATIO päivän suunnistuksesta.

11.6.19, tiistai:
Suuntasimme automme – jos nyt Skodaa voi autoksi mainostaa – nokan kohti pohjoista. Tai olisiko se sittenkin kohti itää. Ja kun kartalta katsoo, niin Turku onkin koillisessa Nauvosta katsellen.
Varsinaista syytä meillä ei ollut. Mitä nyt halusimme välttää täydellisen metsittymisen. Tai minä halusin. Vaimo voisi olla Nauvossa huhtikuusta lokakuuhun. Käsittämätöntä!
Tai olihan mulla hyvä syy. Satarastit Liedon Kaskalassa.
Perillä selvisi, että syy ei ollut hyvä. Alueella oli suoritettu voimakkaita metsätöitä. Ja kaikki metsässä liikuneet tietävät, että nykyisten koneiden tekemät avohakkuualueet muuttuvat kulkukelvottomiksi. Metsäkoneen kulku-ura on ainoa jotenkin edettävä ura. Tosin siinäkin on kaikenlaista törkyä niin, että koko ajan on tupsahtaa turvalleen.
Kertaakaan en kaatunut ja rastitkin löysin ongelmitta. Sijoitus ei muodostunut mainittavaksi, hädin tuskin puolen välin paremmalla puolella.
Suunnistuksen jälkeen vietin poikkeuksellisesti illan TV:n ääressä.
Ensin sieltä tarjoiltiin maailmancupin sprinttiviestiä, kyse oli suunnistuksesta.
Sitten tuli pitkä ohjelma Paavo Nurmen yleisurheilukisasta Turusta.
Suhteellisen pitkäveteistä hommaahan se on katsella. Toista oli, kun nuorena miehenä kävimme Helsingissä katsomassa Suomi-Ruotsi maaotteluja. Niissä oli tunnetta ja tapahtumaa kerrakseen.

10.6.19, maanantai:
Tällä iällä vieraitten kanssa seurustelu on niin raskasta, että tänään lepäsin koko päivän.
Se verran sain sentään aikaiseksi, että iltapäivällä täytin juomavyön pullot ja lähdin ensimmäisen kerran pitkälle lenkille sitten tammikuun.
Tavoitteena oli juosta rauhallista vauhtia välillä hiukan kävellen. Siksi, ettei pulssi nousisi aivan mahdottomiin lukemiin.
Hieman alle kaksi tuntia tuli oltua liikkeellä.
Pari kilometriä ennen perille tuloa Ingemar Storgård istuskeli vaimonsa kanssa pihalla nauttimassa auringonpaisteesta. Pysähdyin luonnollisesti heitä tervehtimään. Inkku totesi, että eipä ole Peran isäntää näkynyt laisinkaan tänä keväänä. Kerroin syyn, miksi lenkit ovat jääneet tekemättä. Ingemar kertoi, että hän täyttää Juhannuksena 83 vuotta.
Silloin kun nuorena riiasin täällä nykyistä emäntääni, tätä nyt mökkinämme olevaa saaristokauppaa kutsuttiin Peran kaupaksi. Ja kauppiasta Peran muoriksi.
Paikan nimi on siis siirtynyt minulle. Olen siitä äärimmäisen ylpeä.
Myös siitä, että ei se kunto ole sentään täysin romahtanut sairastelun aikana. Neljätoista kilsaa tuli jolkoteltua tunnissa ja kolmessa vartissa. Syke pysyi maltillisesti lukemissa 117.

9.6.19, sunnuntai:
Tänään Janilla ja Amalialla ei ollut niin tulen palavaa kiirettä merelle kuin eilen. Mutta ennen yhtätoista he olivat jo kalastamassa. Kalaa ei tullut vieläkään.
Sen jälkeen he kävivät järvellä uimassa. Ilma oli kylmennyt mutta vesi oli kuulemma lämmintä.
Paistoin lounaaksi ulkona grillissä lettuja. Tuulessa oli vaikeaa saada grilliin kunnon lämpötilaa, mutta hyvin ne vaaleatkin letut kauppaansa tekivät.
Saaristomerelle annettiin tuulivaroitus, vieraat lähtivät veneellä Airistolle. Hyvin he pärjäsivät, saivat jopa veneen laituriin muita paatteja kolhimatta. Sitten alkoi ilmeisesti Amalian viikonlopun kohokohta, kun hän pääsi ulkoiluttamaan ja paijaamaan Friscoa.
Vieraiden lähdettyä kävin kaupassa ja sen jälkeen suunnistin lenkille. Juoksin perinteisen saunalenkkini Sundströmin rantaan. Pulssi oli tänään viisi lyöntiä alhaisempi kuin torstain lenkillä samalla vauhdilla. Joten kunto alkaa sittenkin nousta kohisten. Akilles oli lenkin jälkeen hieman turvoksissa, mutta mitään isompaa ongelmaa en sen suhteen koe.

8.6.19, lauantai:
Se on sellaista pientä mutta vauhdikasta menoa, jota sai seurata koko päivän, kun nuoriso oli liikkeellä.
Jani ja Amalia kävivät heti aamulla kalastamassa. Onni ei ollut myötä, ihmekös se helteellä.
Iltapäivällä he tekivät sitten pidemmän matkan ja kävivät uimassa Kassisaaren vieressä. Kassisaari on pieni luoto heti pian Thoraslahdesta ulos tullessa. Siellä on matala hiekkaranta, jossa vesi lämpiää ensimmäisenä meressä. Nimensä se on saanut siitä, että Ato jätti sinne kerran kassinsa.
Nuoret kävivät myös järvellä uimassa, siellä vesi oli vielä lämpimämpää kuin meressä.
Minä skrapasin hiukan seinää ja korjasin ikkunan pielten repsottavia vuorilautoja. Alan jo liikkua tottuneesti rakennustelineillä. Päätäkään ei huimaa silloin, kun en katso alaspäin. Joten siis vain koko ajan!
Ihmetellä pitää, että se Amalia pysyy hoikkana tyttönä. Nimittäin neiti syö koko ajan ja myös siinä välissä. Híukan nirso hän on tietyille ruuille, mutta sellainen makean epäterveellinen menee alas iloisesti.
Lenkillä en tänäänkään käynyt. Mutta akilleksen harjoitteita tein ja havaitsin, että jänteen voima alkaa pian olla samalla tasolla kuin terveellä jalalla. Pystyn jo helposti kiipeämään jyrkkää rinnettä ylöspäin varpaillani. Vielä viikko sitten siitä ei tullut mitään.

7.6.19, perjantai:
Armoton helle jatkuu, vaikka tänään mittari jäi 27 asteeseen.
Ajoin nurmikot ja niitin polkujen varsien heinää. Ja kävin viemässä riistakameran metsään vajaan kilometrin päähän. Siinä sitä oli urheilua ihan riittävästi.
Aloitin myös ihanan kesätyön. Teippasi skrapan varren päähän ja aloitin seinän käsittelyn. Tällä ilmalla sain siitä varttitunnissa tarpeekseni. Siinä ajassa seinä ei valmistunut.
Illalla Jani ja Amalia saapuivat veneellä rantaan. Olivat jättäneet auton Juhan luo ja tulivat lopun matkaa veneellä. Siten ei tarvitse jonottaa lautalle. Ympäristön kannalta veneellä liikkuminen lienee hieman arveluttavaa. Kahden litran asemasta bensaa kuluu kymmenen.
Iltaruuaksi valmistin luonnollisesti lettuja.
Söimme ne ulkona ja kun viimeinen lettu oli syöty alkoi voimakas sade. Ajoitus oli täydellinen. Puolen tunnin päästä sade loppui. Vierasmajassa nukkumisen kannalta sade oli erittäin tervetullut. Siellä sisälämpötila laski juuri ja juuri siedettäväksi!

6.6.19, torstai:
Hellekausi on saapunut. Lämpötila oli jo reippaasti yli kaksikymmentä astetta, kun lähdin juoksemaan.
Kiersin seitsemän kilometrin lenkin. Vauhti oli kuntooni nähden reipas. Niin oli sykekin.
Tammikuussa juoksin saman lenkin. Keskisyke oli silloin 123. Tänään se oli 141.

Hieman siitä voi laskea helteen tiliin, mutta suurin osa erosta johtuu siitä, että kunto on neljässä kuukaudessa romahtanut.
Olen kyllä tehnyt paljon lenkkejä alhaisella sykkeellä. Se ei riitä, vaan tarvitaan myös kovatehoisia harjoitteita, jotta kunto pysyisi edes jollakin tasolla.
Koska kaupungissa on kuuma, lähdimme Nauvoon. Kuuma oli täälläkin. Kuumuutta lisäsi se, että piti käydä hakemassa pari riistakameraa metsästä, niittää polkujen reunoja ja sen sellaista. Lämpötila oli lähellä kolmeakymmentä astetta.
Kunnon suomalaisena lämmitin lopuksi iltasaunan ja menin sinne vajaan sadan asteen lämpöön jäähdyttelemään.
Maa sai tänään uuden hallituksen. Helppoa ei tule sillä olemaan. Saa nähdä kestää maa ja kestävätkö ministerit neljää vuotta touhua.

5.6.19, keskiviikko:
Tänään aloitin työskentelyn lääketutkimuksessa. En siis tee palkkatyötä, vaan olen koekaniini. Kyse on tutkimuksesta, jossa tutkitaan rokotetta keuhkoahtaumatautiin.
Koekaniiniksi pääsee, jos on tuprutellut tupakkaa riittävästi jossakin vaiheessa elämää. Lisäksi pitää olla iältään 50-80 vuotta. Ikärasismi kait siksi, että jos kani kyykähtää tutkimukseen, niin meidän ikäisille se ei ole niin suuri vahinko. Siis se ennenaikainen poislähtö.
Minä osuin arvalla ryhmään, jolle annetaan ensin kaksi vyöruusurokotetta kolmen kuukauden välein. Ja viimeisestä puolen vuoden päästä sitten se varsinainen tutkittava rokote keuhkoahtaumatautiin. Ja sekin voi olla lumerokote.
Ensimmäinen piikki on pistetty ja vielä olen pystyssä.
Sen jälkeen menin kuudetta kertaa Shockwave-hoitoon. Jo viime kerralla sain hiukan tykimmän annoksen tykitystä akillekseen.
Yhdessä totesimme, että nyt hoito päättyy. Akillekseni ei ole vieläkään sataprosenttisessa iskussa. Jatkan harjoitteita, joilla voimistetaan jänteen kuntoa ja todennäköisesti muutaman viikon jälkeen minut voidaan siirtää terveiden kirjoihin.
Kiitin lämpimästi hoitajaani Eetu Koivistoa, hän on todella asiantunteva osteopaatti ja lupasin levittää ahkerasti ilosanomaa tästä shockwave-hoidosta akillesjänteen kuntoutukseen.
Se kun ei ole vielä kovin tunnettu edes urheilulääkäreiden parissa.

4.6.19, tiistai:
Hallitusohjelmasta on päästy jonkinlaiseen yksimielisyyteen. Ministereitä tulee peräti yhdeksäntoista – määrä korvaa laadun.
Taloudesta nämä puolueet eivät ymmärrä mitään ja talouden hoito seuraavalla nelivuotiskaudella perustuu toiveajatteluun.
Ilmastonmuutos on huomioitu laajasti, vaikka sitä ei olisi olemassakaan. Tärkeämpää, eli saastumista ja väestöräjähdystä ei ole huomioitu, mutta se ei ole muodikasta.
Neljän vuoden päästä maan talous on kuralla, kiitos siitä lankeaa kansanrintamahallitukselle.
Tosin epäilen vahvasti, että Antti Rinteen terveys ei kestä niin kauaa!
Minun terveyteni on sen sijaan paranemaan päin. Rogaining-kisan jälkeen pidin kaksi lepopäivää. Sen jälkeen kuuden päivän aikana olen juossut joka päivä. Kahtena viimeisenä suunnistanut. Ja päivä päivältä akilles on parempi.
Tänään suunnistuskin sujui ihan kohtuullisesti. Tässä ANIMAATIO juoksusta. Tuloksena oli kolmen kilometrin radalla neljäs sija runsaan kolmenkymmenen osallistujan joukossa. Aika hyvin toipilaalta.

3.6.19, maanantai:
Kun kävin sulkemassa saunan oven, niin paluumatkalla laskin noin viiden metrin matkalla koiranputkissa 71 kappaletta pyjamaluteita. Se on koppakuoriainen, joka vasta toistakymmentä vuotta sitten rantautui Suomeen. Meillä se tuntuu viihtyvän hyvin.
Ja noin puolet niistä oli parittelemassa, joten kannan laajenemista on edelleen odotettavissa.
Lähdimme kotiin, Ullan lievästä vastahankaisuudesta huolimatta. Hän on tottunut lapsuudessaan viettämään kolme kuukautta Nauvossa. Ja haluaisi palata lapsuuteensa uudelleen. Yritän vakuuttaa, ettei se lapsuus tule vastaan Nauvossa. Palaudumme kyllä lapsuuden tasolle aikanaan, se tapahtuu sitten hoitokodissa. Siellä vaihdetaan vaippoja hitaammin kuin silloin 40-luvun loppupuolella!
Minä palauduin lapsuuden tasolle suunnistuksessa Ispoisissa. Maasto oli periaatteessa tuttua. Jalka on siinä kunnossa, että pystyin juoksemaan metsässä ensimmäisen kerran neljään kuukauteen. Se aiheutti ilmiön, joita nähdään vasikoilla, kun ne keväällä lasketaan ensimmäisen kerran laitumelle. Päätöntä ravaamista...
Sitä olisi nyt nähtävissä tässä ANIMAATIOSSA!

2.6.19, sunnuntai:
Koko yön oli pilvessä ja hiukan vielä ripsi sadetta.
Ilmeisesti huono sää herätti minut ennen neljää enkä sitten jaksanut nukkua.
Olo oli saamaton koko päivän enkä mitään saanut aikaiseksi.
Iltapäivällä kävin sentään juoksemassa. Juoksin samaa vauhtia kuin kaksi päivää sitten. Syke oli nyt viisi lyöntiä alhaisempi kuin edellisellä kerralla.
Kyllä minusta vielä taitaa kympin juoksija tulla.
En siis tarkoita kouluarvosanaa vaan matkaa!
Kävin myös viemässä riistakameran hakkuuaukean toiselle puolelle. Ensimmäisen kerran pystyin siellä hakkujätteiden, kivikoiden ja onkaloiden välissä kävelemään normaalisti. Siis siten, etten katsonut tarkkaan joka askeleella mihin vasemman jalkani asetan.

1.6.19, lauantai:
Kesäkuu ei alkanut kovin kesäisenä. Aurinko kyllä paistoi, mutta tuuli toi lievää koleutta ilmaan.
Lähdin aamukävelylle T-paidassa, kun ajattelin käveleväni kovaa. Hyvin pärjäsin. Järven jälkeen oli pellolla kauris syömässä apilaa. Kun lähestyin vastatuuleen suoraan kohti eläintä, se päästi minut hyvin lähelle. Sitten kun se näki minut, niin laukka oli kadehdittavan reipasta.
Paluumatkalla oli maantiellä jokin keppi poikittain. Kepillä oli keltaiset laikut silmien takana. Kun pääsin lähelle, niin se lähti kiemurtelemaan. Se sujahti tieltä ojaan. Ojan pohjalla oli ilmeisesti myyrän tekemä käytävä. Sinne se käärme meni arkailematta. Mahtoiko käytävän päässä odottaa lounas!
Joskus neljä vuotta sitten tämä mökkirahjan maalaus jäi kesken. Kaksi seinä tuli maalattua, kolmanteenkin, siihen korkeimpaan tein jonkinlaiset rakennustelineet. Jäi sitten sinä kesänä skrapaamatta ja maalamatta. Jäi parina seuraavanakin, vaikka muija muisti muistuttaa.
Olen hänelle todennut, että kun olen luvannut talon maalata, niin kyllä mä sen maalaan. Ei siitä tarvitse joka jumalan vuosi nalkuttaa.
Nilkan kunnosta huolimatta – tai sen takia – aloin tänään korjata näitä tällinkejä ja tein telineille kunnollisen päädyn, johon kiinnitin tikaraput. Nyt sinne voi turvallisesti kiivetä. Jos ilmoja pitelee, niin saatan aloittaa tulevina päivinä seinän skrapaamisen. Ja jos niin pitkälle pääsen, niin sittenhän se on jo melkein maalattu!
Työ jäi kesken kun alkoi sataa. Siirryin lämmittämään saunaa ja kävin pikku lenkillä. Akilles ei ilmeisesti tykännyt rappusilla kiipeilystä ja se vaivaantui juoksusta.
Illan hämärtyessä sade lakkasi ja kävin tyhjentämässä sademittarin. Se näytti 10 mm sademäärää. Kun tulimme tänne eilen, niin mittarissa oli silloin 22 mm. Jokohan tänä kesänä pääsisi täällä Nauvossa sienimetsään.

31.5.19, perjantai:
Kävin taas juoksemassa aamulenkin.
Juoksu sujui hyvin, akilles ei oireillut edes lenkin jälkeen. Vauhti oli ihan reipasta, alle 7.30 kilmetrillä. Siis hidasta johtuen siitä, että kunto on todella huono. Vaikka Polar väittää, että hapenottokykyni on 43, se tarkoittaa ikäluokassani huippuluokkaa.
Tämän jälkeen siirryimme autuaammille metsästysmaille. Emme sentään taivaaseen vaan Nauvoon.
Siellä lähdin hakemaan riistakameraa Möljältä. Se ei ollut tällä kertaa metsästänyt muita kuin kauriita.
Sen jälkeen aloin metsästää punkkeja. Ajoin ruohikot ja niitin tien varsia. Ei tarttunut yhtään punkkia tällä kertaa.
Lounaaksi söimme nauvolaisia uusia perunoita ja silliä.
Nukahdin heti sänkyyn päästyäni. Ja siirryin unessa kesään. Ainakin kesäkuuhun.

30.5.19, torstai:
Kävin aamulla juoksemassa. Raskasta oli, maanantain lenkki painoi jaloissa.
Paluumatkalla minut ohitti nuori mies. Täsmälleen siinä kohdassa kun eilen näin kyyn, mies pysähtyi. Oli hetken paikoillaan ja kääntyi takasin. Minut ohittaessaan varoitti, että polulla on kyy.
Jatkoin matkaani ja toden totta. Se eilinen kyy ylitti taas lenkkipolkuni. Tänään päinvastaiseen suuntaan kuin eilen.
Muuten maa makaa kuten eilen.
Hallitusta ei ole syntynyt.
Jääkiekkopojat juhlivat kultamitaliaan kuin viimeistä päivää. Kaipa muoriltakin miehiltä alkaa pikku hiljaa virta loppua ja voidaan unohtaa muutamaksi vuodeksi jääkiekko.
Kesä antaa vielä odottaa itseään, tapanahan sillä on tulla esiin todenteolla vasta Juhannuksen jälkeen.
Minulle se sopii.

29.5.19, keskiviikko:
Yö sujui laivalla mukavasti – nukkuen! Meri oli tyyni eikä laiva keinunut.
Hiukan oli aamulla sellainen tunne, että ainakin se viimeinen maltti olisi saanut jäädä nauttimatta.
Ehkä sitä vielä oppii. Vaikka sanotaankin, ettei vanha koira opi istumaan.
Kävin aamulla kävelemässä ja sen jälkeen osteopaatin käsittelyyn. Tykillä taas ammuttiin ja sen päälle hierottiin maanantai-iltana siipeensä saanut pohjelihas vetreäksi ja nöyräksi.
Nöyräksi tuli kyllä pohkeen omistajakin. Kyse ei ollut mistään hellävaraisesti thaihieronnasta vaan peukalolla ja voimalla mentiin syvälle pohkeen ytimeen. En huutanut enkä pyytänyt armoa.
Siis ääneen, kyllä se hieroja näkee lihaksista milloin sattuu ja kovaa.
Illalla kävin vielä kävelylenkillä. En malttanut koko matkaa kävellä. Otin välillä hiukan juoksua. Lopussa akilles toimi niin kuin pitääkin.
Lenkillä näin kesän ensimmäisen elävän kyyn. Kaunis vaaleanruskea otus. Otin siitä muutaman kuvan.

28.5.19, tiistai:
Hiukan huonosti nukutun yön jälkeen siirryimme Viking-linen Amorella-laivalle.
Tunne oli eilisillan raskaan suunnistuksen jälkeen hieman raukea.
Mutta olohan muuttuu timanttiseksi, kun laivan irrottua laiturista siirtyy baarin puolelle ja aloittaa kartoittamaan paatin tarjoilupisteiden olutvalikoimaa.
Sekä merkeissä että laaduissa kyllä löytyy sen verran runsaasti, että huomasin tehtävän mahdottomaksi ja siirryin kolmannen oluen jälkeen vesilinjalle.
Tilapäisesti!
Aterioimme a la carte-ravintolassa. Ruoka oli oikein hyvää, tuskin itsekään pystyisin paljon parempaan.
Sää oli paras mahdollinen. Aurinko paistoi. Lintuja lenteli runsaasti laivan ympärillä. Saimme seurata kahden merikotkan leijuntaa laivan keulan yläpuolella. Valitettavasti kameraa ei ollut mukana, joten en saanut niitä vangittua.
Tukholmaa lähestyttäessä laiva ajoi hiljaa. Ihailimme Ruotsin rakennuskulttuuria ja hienosti hoidettuja piha-alueita. Oikein kateeksi kävi.
Joutsenia oli saarten rannoilla lukemattomia aina kaupungin keskustaan asti.
Ennen yhtätoista iltasella päätin päiväni yhdellä single maltilla.
Maltillahan täältä on – toivottavasti – jonain päivänä lähdettävä!

27.5.19, maanantai:
Vuoden tärkein kisa minulle on ehdottomasti Turku Rogaining Sprint.
Se juostiin tänään. Tai jotkut juoksivat, minä nilkutin sen läpi jollakin tavalla. Onneksi suunnistuksessa ei peitsistä hylätä.
Tämän vuoden sprintti ei oikein sopinut akilleksen murentamalle jalalleni. Tasainen maantie olisi ollut parempi kuin metsäsuunnistus.
Kisan erikoisuus oli se, että 7 pisteen rastilla nro 77 sai käydä kolmeen kertaan, yksi rasti oli välillä poimittava.
N
e kiemurat menivät vielä hyvin.
Rastilla 138 oli hirveitä jyrkänteitä ja ne teettivät ylimääräisiä mutkia.
Rastin 79 otto meni pahasti pieleen, lähdin mäkeen liian aikaisin.
Sen jälkeen tuli kiire klenkata ajoissa maaliin, myöhästymisestä rankaistaan ankarasti.
Rastien käyntijärjestys:
Lähtö-137-7-4-77-1-77-7-77-9-138-3-79-Maali

26.5.19, sunnuntai:
Linnassa istuva presidenttimme Sale pohti aamulla, mitä pitäisi tänään seurata. EU-vaaleja vaiko jääkiekon loppuottelua.
Minulle elämä oli paljon helpompaa. Tukholmassa juostiin Elitloppet. Vuoden ravitapahtuma ja seurasin luonnollisesti sitä.
Kotimaista väriä kisassa edusti Readly Express, jonka valmentaja on suomalainen Timo Nurmos. Tämä hevonen päättää juoksu-uransa tähän kisaan ja siirtyy sen jälkeen siitokseen.
Oikeasti ainoa suomalainen hevonen Next Direction, kuusivuotias ruuna, rattailla istuu Iikka Nurmonen.
Kolmas suomalaistaustainen hepo on kisassa Makethemark, jonka valmentaja on Petri Salmela.
Kaikki kolme selvisivät karsintalähdöistä finaaliin. Tosin Readle Express yhtenä suosikeista joutui jäämään pois, kun se alkoi pahasti ontumaan juuri ennen kisan alkua.
Kisassa Next Direction lähti hienosti ja pääsi lopulta toiseen pariin ulos. Siitä joutui ranskalaiskuskin taklaamaksi kolmannelle radalle ja mahdollisuudet hyvään sijoitukseen katosivat siihen.
Makethemark teki hyvän juoksun ja sijoittui lopulta kolmanneksi. Se oli kyllä moraalinen voittaja, koska kisan voittanut Dijon tuli peitsillä maaliin ja olisi pitänyt hylätä. Myös kisan kakkonen Aubrion du Gers olisi pitänyt hylätä murtautumisesta, tämä oli juuri se hepo, joka pilasi Next Directionin kisan.
Ai niin, olihan tänään ne EU-vaalitkin. Äänestin jo ennakkoon, ehdokkaani ei päässyt läpi, jäi toiselle varasijalle.
Ja sitten nämä polvihousupojat. Ne voittivat Kanadan. Ja maailmanmestaruuden.
Joukkue oli koottu kotoisen liigamme miehistöstä. Tämä todistaa, että SM-liiga on kovatasoisin kiekkosarja maapallolla. HPK:n pitää haastaa NHL:n mestari todelliseen MM-loppuotteluun?
Suomen voiton ratkaisi lempääläinen Marko Aaltonen. Kun isoisäni suku on Lempäälästä, niin tavallaan voitto tuli tästä kisasta todella kotiin.

25.5.19, lauantai:
Penkkiurheilijat jännittivät miten suomalaiset polvihousupojat pärjäävät vastaaville venäläisille. Paremmin kävi kuin Talvisodassa, Suomi voitti yksi nolla.
Minä seurasin veljenpoika Tommin etenemistä Kuusamon korvessa. Karhunkierroksella järjestettiin polkujuoksukilpailu.
Tai siis aivan parhaat juoksivat, muut vaelsivat.
Perusmatkalla (polku-ultrissa se perusmatka on pisin matka!) on mittaa 166 kilometriä ja nousua noin neljä kilometriä. Laskua saman verran ja se saattaa olla loppuvaiheessa rankempaa kuin ne ylämäet. Reitti kulkee enimmäkseen vaelluspolkuja pitkin, ne ovat varsin vaativia kuljettavia.
Tommi selvitti reissun kolmessakymmenessäyhdessä (31) tunnissa. Siis aikaa kului hiukan yli vuorokauden. Lepohetkiä siellä ei pidetä. Tai saa niitä pitää, mutta maksimiaika reissuun on 36 tuntia eli puolitoista vuorokautta.
Voittaja käytti aikaa hieman alle 20 tuntia. Tommin sijoitus oli 29. hiukan alle sadan lähtijän joukossa. Alle puolet siellä jaksaa maaliin asti.
Neljä vuotta sitten Tommi teki tämän ensimmäisen kerran ja totesi maalissa ensimmäiseksi: VITTU, ei enää koskaan tätä.
Nyt hän oli huomattavasti rauhallisempi ja ilmoitti, että pitää nukkua muutama yö ennen kuin ilmoittautuu seuraavaan.
Kun minulla on samoja virhegeenejä kuin Tommilla, kiitän luojaani, että olen jo näin vanha – ei tarvitse edes haaveilla tällaisista hullutuksista!

24.5.19, perjantai:
Eilinen kävely teki hyvää akillekselle. Tänään aamulla se oli oireeton. Pitänee harkita juoksun aloituksen siirtämistä ensi vuosituhannelle ja pysytellä kävelijöiden kastissa?
Lähdin aamukahvin jälkeen reippaalle kävelylenkille. Taivalsin kuusi kilometriä ja vauhti oli huomattavasti eilistä parempaa. Akilles toimi kuin junan vessa.
Matkalla juttelin naapurin perunanviljelijöiden kanssa. Ensin tuli emäntä vastaan ja paluumatkalla isäntä. Pyrkivät aloittamaan noston huomenna, kun hintakin on vielä hyvä.
Kävin kirkonkylässä ostoksilla. Mukaan tarttui nauvolaisia uusia perunoita, hinta oli 15 euroa kilolta. Edullista lähiruokaa?
Ajoin nurmikot ja laitoin saunan päälle. Täällä se ei käy kytkintä vääntämällä, vaan tuli on laitettava saunan pesään.
Peruin juoksun lopettamisen ja kävin tiellä ravaamassa 400 metrin vetoja. Keskivauhti niissä oli jo kuuden minuutin km-vauhtia. Taidan olla voiton puolella, illan mittaankaan ei mitään negatiivista ilmennyt.
Saunan jälkeen oli vuorossa uusien perunoiden keitto. Sain tietenkin pyyhkeitä, kun laitoin ne kylmään veteen ja liedelle. Uudet perunat kuuluu kuulemma laittaa kiehuvaan veteen.
Sen ymmärrän, että ravut laitetaan kiehuvaan veteen, jotta ne joutuisivat kärsimään mahdollisimman lyhyen ajan. Mutta että sama pätee perunoihinkin, se ei kovaan kallooni oikein mahdu.
Joka tapauksessa uudet perunat, voi ja silli maistuivat taivaallisen hyvälle.
Illalla Ulla tunsi itsensä kuumeiseksi ja illan hämärtyessä lähdimme kotiin.

23.5.19, torstai:
Kylmänkostea päivä sekä sisällä että ulkona.
Mökissä on kyllä sähkölämmitys, mutta kaksikymmentä vuotta vanhat patterit eivät oikein toimi. Tai patterit toimivat mutta termostaatit elävät hieman omaa elämäänsä. Varsinkin Ullan mielestä, hänellä sisäinen termostaatti ei oikein toimi.
Päivän mittaa ohutta sadetta ripsi taivaalta, ei se mitään kastanut.
Sateen lomassa kävin kävelylenkillä. Aamulenkillä akillesta ahdisti. Samoin iltapäivällä, mutta pikku hiljaa jalka alkoi toimia.
Luin lehdestä, että nopeat kävelijät elävän kymmenen, jopa kaksikymmentä vuotta kauemmin hitaasti etenevät.
Sisarellani Maijalla sellainen leppoisa kävelynopeus on alle kymmenen minuuttia kilometrillä. Hän siis elää reilusti yli satavuotiaaksi.
Tällä hetkellä minulla menee aikaa pari minuuttia enemmän. Viikatemies se kolkuttelee jo ulko-ovella?

22.5.19, keskiviikko:
Uutisissa kerrottiin, että nykynuoriso hakee apua ammatinvalintaan netistä. Vaikka heillä on OPO koulussa, niin instagram, FB ja muut netin foorumit ohjaavat nuorten valintoja.
Minä jouduin tekemään ammatinvalinnan sen jälkeen kun Norssin opettajat lukion toisella vuodella päättivät jättää minut luokalle – aiheettomasti.
Vääryyttä kärsittyäni ostin verokalenterin. Siihen aikaa painettiin pieni kirja, jossa oli kaikkien palkansaajien nimet, ammatti ja tulot ilmoitettuna.
Koska koulu jäi kesken, piti valita opistotasoinen ahjo, jonne menisin jatkamaan opiskeluani. Laskin sadan aakkosissa ensimmäisen merkonomin ja insinöörin tulojen keskiarvon. Muistikuvani mukaan insinöörien palkka oli parisenkymmentä prosenttia korkeampi kuin merkonomien. Joten sen jälkeen piti valita vain opintosuunta.
Tänään päätin valita viiden kilometrin juoksulenkin. Juoksin sen ottamatta yhtäkään kävelyaskelta. Sellaista ei ole tapahtunut helmikuun alun jälkeen. Jalka toimi hyvin, mutta oli lenkin jälkeen pahuksen kankea.
Lenkin jälkeen siirryimme saariston työleirille lepäämään.
Korkkasimme kesän. Helteessä söimme uusia perunoita ja silliä. Perunat olivat ruotsalaisia, silli islantilaista – tosin Suomessa purkitettua. Hyvää oli.

21.5.19, tiistai:
Kävin aamulla tekemässä pienen kävelylenkin. Tarkoitus oli saada akilles rennoksi ennen kuin menin tykin ruuaksi osteopaatin käsittelyssä.
Totesimme, että akillekseni on jo kohtuullisessa kunnossa. Seuraava kerta onkin vasta viikon kuluttua, kun olen ensin käynyt Rogaining Sprintissä.
Muuten ei mitään uutta maailmassa. Hikoilla saa, kun lämpötila meni helteen puolelle.
Antti Rinne hikoilee myös.
Hallituksen tekeminen ei ole niin helppoa kuin Antti antoi pari viikkoa sitten ymmärtää.
Tässä yhteydessä on kaivettu esiin Rinteen neljän vuoden takainen lausunto.
Alueviesti-lehti kysyi vaalikiertueella olleelta Rinteeltä 10. huhtikuuta 2015 Sastamalassa, millaisessa maassa elämme 100 vuoden kuluttua.
Niin pitkälle tuskin kukaan pystyy ennustamaan. Hölmöä miettiä, mikä maan tai maapallon tila on 100 vuoden kuluttua, eihän meistä kumpikaan ole silloin enää elossa, kuului Rinteen vastaus lehden mukaan.

Hölmöläisen hommalta tuo Rinteen toiminta tälläkin hetkellä vaikuttaa. Mitähän miehestä sadan vuoden päästä ajatellaan...

20.5.19, maanantai:
Perusinsinööri Veijo Miettinen ottaa kantaa nykyiseen maailman menoon ja siihen miten Suomi rakennettiin sodan jälkeen isiemme hauiksella ja ahkeruudella. Insinööri kritisoi vätystelevää ihmisjoukkoa valtion ja kuntien palveluksessa. Ja sen seurauksia hän sanailee näin:
Nykypolvi erakoituu hotkimaan mielialalääkkeitä, teettää ulkotyöt ulkomaalaisilla, pistää mummot laitoksiin, vaatii valtiota maksumieheksi, ja perustaa saavutettuja etujaan ajamaan kuppikuntia, joita eivät kiinnosta tulevat sukupolvet ja Suomen pitkäaikainen menestys.
Säätytalon porukasta tuli mieleen vanhat neukkuajat ja kaiken tietävä Radio Jerevan, jolta kysyttiin:
Mitä on sosialismi?
Sosialismi on sellaisten jatkuvien ja yhä lisääntyvien vaikeuksien luomista, jotka olisi hyvin helppo voittaa.”

Minä lopetin vätystelyn mökillä ja palasin kaupunkiin. Suunnistukset olivat Lausteen koululla ja kävin siellä tekemässä ensimmäisen kovan treenin kolmeen kuukauteen. Jalka toimi hyvin ja pääkin kesti suunnistuksen paineet.
Sijoitus kolmen kilometrin reitillä 4/41. Ei huano sairaalle miehelle!

19.5.19, sunnuntai:
Huolimatta sunnuntaista, kirkonmenoista ja lepopäivästä, jatkoin eilen aloittamaani urakkaa.
Kaadoin vielä yhden haavan. Sitten vein oksat kauniiseen pinoon metsän laitaan, saavat siellä rauhassa mädätä.
Hain maitokärryt ja aloin kuskaamaan pätkityt rungot saunalle. Sinne on matkaa satakunta metriä ja sekin alkoi tuntua työltä.
Saunalla pätkin tukit saunapuun mittaisiksi. Apuna oli onneksi sähkösaha. Akku kesti loppuun asti, on se ihme vekotin.
Aamulla kaadettu haapa oli helppo pilkkoa klapeiksi.
Kun kaikki oli valmista aloin lämmittää saunaa. Tosin en näillä puilla, vaan muutama vuosi sitten kaadetuilla saunapuilla. Vaikka eihän ne saunapuita olleet kasvaessaan.
Saunan jälkeen aloin valmistella lounasta. Olemme taas päässeet normaaliin työsiirtolaan kesärytmiin. Työt alkaa aamuseitsemältä ja lounas on iltaseitsemältä.
Kyllä mökkielämä on ihanaa!
Polarin mielestä olen jo harjoitellut itseni ylikuormittavaan tilaan. Laitoin nimittäin sykemittarin päälle sekä eilen että tänään töitä tehdessäni. Näissä hommissa syke nousee sadan tienoille ja kun kolme neljä tuntia päivässä tätä tekee, niin onhan se ihan oikeaa työtä tämänikäiselle nuorukaiselle.

18.5.19, lauantai:
Olin eilen taas hierojalla, joka tykitti akillestani. Hissukseen se paranee. Kävin aamulenkillä. Alussa jänne hiukan kirrasi, mutta pikku hiljaa alkoi hidas juoksu sujua. Vajaan vitosen juoksin.
Sitten lähdimme Nauvoon.
Siellä odotti nurmikot ajomiestä. Troikkaa ei ollut, piti työntää sitä pahuksen leikkuria. Olin jo kotona harjoitellut, joten hyvin se sujui. Moottori hyrähti käyntiin toisella nykäisyllä, vaikka tankissa oli vanhat bensat.
Sitten laitoin kotoa löydettyyn riistakameraan patterit sisään ja lähdin viemään sitä Möljälle. Toin tullessani toisen pois. Siinä oli jo kolmannen kerran kuva kotkasta!
Ruuan teon ja grillauksen jälkeen lähdin viemään toista kameraa metsään.
Illalla päätin vielä mennä kaatamaan tien vierestä pari haapaa.
Polariin kertyi päivän mittaan askelia yli 22.000. Mittari kehui, että olin kovin tehokas ja huippuvireessä.
Ilmankos uni tuli silmään silmän räpäytyksessä!

17.5.19, perjantai:
Kun ruumiin kulttuurin harrastaminen on jäänyt vähiin vammojen takia, pitää yrittää korvata se henkisellä ravinnolla.
Menimme turkulaiseen teatteri Akseliin katsomaan kappaletta Yksin sinun.
Ehdottomasti paras osa tätä kulttuuria oli ennen näytäntöä poikkeaminen hotelli Seurahuoneen vastikään avattuun ravintola Gunnariin.
Aikaisemmin Turussa oli ravintola Elli&Gunnar. Se oli aikuisille tarkoitettu iskupaikka. Joka sinne eksyi, niin seuraavana päivänä oli poikuus kadonnut, kerrottiin.
Gunnarissa katosi nälkä. Olivat sieltä imeneet ruokalistaansa jostakin etelästä sellaisen tavan, että annoksia sai pienen, keskisuuren tai ison. Ja niitä voi kaikessa rauhassa jaella pöydän ympärillä istuville kavereilleen.
Me olimme niin maalaisia, että tilasimme annokset ihan itsellemme ja vain salaa napostelimme naapurin lauataselta herkullisimmat palat. Ruoka oli hyvää, voin suositella.
Sen jälkeen lähdimme kohti teatteria. Matka oli pitkä, melkein puolitoista korttelia. Puolessa välissä oli pakko pysähtyä lepäämään, kun viinituvan ovi oli houkuttelevasti auki.
Vasta sitten siirryimme Akseliin.
Teatterin vanha isäntä oli vastassa, toivotti meidät tervetulleiksi ja kätteli miehet. Naisille antoi kohteliaasti suudelman kädelle.
Näytelmä esitettiin pienellä näyttämöllä, jonne mahtuu neljäkymmentä katsojaa.
Tänään meitä oli siellä vain kuusi. Näytelijöita kaksi, joten määrässä ne hävisivät.
Kappaletta mainostettiin tragikomediana. Traaginen se oli, komediaa siitä ei juuri löytänyt. Ihmekö se, se oli suora lähetys meidän keittiöstä.
Kertomus pariskunnasta, jotka eivät oikein osanneet kommunikoida keskenään. Ja niinä kertoina kuin ymmärsivät toisiaan, ymmärsivät väärin.
Onkohan se näytelmän kirjoittaja ollut meillä kärpäsenä katossa muutaman kuukauden???

16.5.19, torstai:
Kun juoksu on hiukan pannaan julistettu nautinto meikäläiseltä, lähdin pyöräilemään. Aamupäivällä aurinko paistoi, ilma oli lähes tyyni ja lämpötila korkealla.
Ajoin Piikkiöön, sinne tulee matkaa noin viistoista kilometriä. Matka sujui helposti. Syy siihen selvisi, kun käännyin takaisin kotiin. Vieno tuuli tuli lounaan suunnasta ja se oli vastainen paluumatkalla. Se hidasti vauhtia, vaikka yritin mankeloida hiukan tehokkaammin.
Hallitusneuvottelut sujuvat myös vienossa vastatuulessa. Kaikki puolueet yrittävät kynsin hampain pitää kiinni vaalilupauksissaan. Vaikka kaikki tietävät, että ne on heitettävä roskikseen jossakin vaiheessa.
Roskikseen saisi myös viskata tämän Rinteen.
Voitaisiin pitää vaikka uudet vaalit. Ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi nousisi perussuomalaiset. Ainakin tämänhetkisten gallupien mukaan.
Vaikka ei sen Pakkas-niityn johdolla taitaisi hallituksen muodostaminen olla yhtään sen helpompaa.

14.5.19, tiistai:
Kävin taas tänään hierojalla. Mies tykitti 5000 paineaaltoa akillekseen. Tänään iskutus teki kipeämpää kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta muuten ei käsittely ollut ihmeellisempää.
Illan vietin Littoisten koulun ohassa. Olin järjestelytehtävissä Satarasteilla.
Säälivät minua sen verran, etten joutunut hakemaan rasteja metsästä.
Hiukan oli sellainen porukan petturin olo, kun lähti kotiin kesken kaiken!

13.5.19, maanantai:
Paluu arkeen tapahtui siten, että palasimme kotiin.
Maaseudun ilot ja murheet voi unohtaa ja alkaa miettimään suurempia asioita. Niin kuin tätä hallituksen muodostamista.
Aammattiyhdistysliikkeen Antti Rinne yrittää kasata viiden puolueen hallitusta. Nyt ei voi ratkaista asioita uhkaamalla yleislakolla kuten homma hoidettiin ay-aikana. Tarttis tehrä jotain rakentavaa.
Perusinsinööri Veijo Miettinen antaa pienen pähkinän Rinteelle purtavaksi. Hän kirjoittaa:
Antti Rinne voisi ratkaista juristin logiikalla yhden arvoituksen.
Tupakkaveroja nostetaan ja saadaan tupakointi vähenemään.
Alkoholiveroja nostetaan ja saadaan alkoholinkäyttö vähenemään.
Työnteon verotusta nostetaan ja saadaan ........ vähenemään.

Vaan voipi olla, että tuleva hallitus ei tätä pähkinää osaa ratkaista.
Minä yritin ratkaista itselleni suurimman ongelman. Juoksin tänään kolmen kilometrin lenkin. Niin hiljaa, että akilles pysyi vauhdissa hyvin mukana. Huomenna menen taas hierojalle ja saan palautteen akilleksen kuunosta.
Omasta fyysisestä kunnostani sain palautteen jo tekemälläni lenkillä. Se on huono. Jos olisin taipuvanen käyttämään sellaista kieltä kuin presidenttimme Urho Kaleva Kekkonen käytti, niin sanoisin, että kuntoni on Saatanan huono.
En kyllä muista kirjoittiko Kekkonen alakerran isännän nimen alkamaan isolla vai pienellä kirjaimella. Minä kirjoitan sen isolla. Aivan kuten sanan Jumala. Nehän ovat kumpikin oman valtakuntansa kuninkaita, joten kyllä ne ansaitsevat nimensä kirjoittamisen isolla alkukirjaimella.
Aivan kuten tuleva pääministerimme nimi kirjoitetaan Rinne.
Tosin pääministerin toiminta saattaa aiheuttaa sen, että Rinne johtaa maamme alaspäin viettävään rinteeseen. Ja se rinne kirjoitetaan pienellä.

12.5.19, Äitienpäivä:
Kävin tekemässä aamulenkin Friscon kanssa Limnellin järvellä. Oikeanpuoleisen rannan polku oli pahasti metsittynyt ja vaikea edetä.
Ulla sai kahvit keittiön pöydän ääressä ja palan painikkeksi oli tarjolla Bagar Bengtsin vienerit.
Kun kello löi kaksitoista avasimme kuohuviinipullon ja nostimme maljan äideille.
Kun jaoin kuvan somessa, niin pojatkin rohkenivat soittaa onnittelut äidilleen.
Juha ja Anna tulivat oikein käymään täällä mökillä. Söimme yksinkertaisen aterian, Kaarinan Lihakaupan sisäfilettä ja valkosipuliperunoita.
Lihaa oli sen verran, että Ulla antoi omastaan Friscollekin osan.
Iltasella kävin kävellen järvellä. Pyrin pitämään reipasta vauhtia ja se onnistui hyvin. Akillekseen ei sattunut laisinkaan. Alkaa tuntua vahvasti siltä, että se pahuksen jalka tästä vielä paranee.

11.5.19, lauantai:
Eilen näin ensimmäisen pääskysen, kun tulimme tänne Nauvoon. Tänään käki kukkui mökin lähellä. Hiukan oli kylmässä säässä ääni käheä. Ja vain neljä kertaa se kukahti. Joten vanhan kansan viisauden mukaan neljä vuotta olisi elinaikaa jäljellä.
Ruotsalaisnaapurimme olivat myös tulleet laittamaan mökkinsä kesäkuntoon, tosin kertoivat olevansa täällä vain muutaman päivän. Ei mikään ihme, eihän se vielä ole kesä ja lämpötilat ovat vielä täällä meren äärellä hyiset.
Toinen naapuri tuli myös käymään, mutta he ymmärsivät lähteä yöksi takaisin Turkuun.
Koiran kanssa tein pari kunnon lenkkiä.
Aiemmin tekemäni saunapuut sain tänään pinottua kuivumaan.
Joten suurimmat ryskähommat tältä kesältä on sitten tehty.
Jos unohdetaan talon ulkomaalaus, saunan ulkomaalaus, vanhan saunan kunnostus ja maalaus, mökin perinpohjainen siivous, vuosien aikana kertyneen romun ja jätteen poiskuljettaminen, nämä tulivat mieleen hetkessä.
Jos vaimolta kysyy, niin tämä oli vain sellainen pintaraapaisu työlistasta.
Voi että, tulispa lokakuu pian!
Illalla lämmitin saunan ja yritin unohtaa tämän rangaistussiirtolan arjen.

10.5.19, perjantai:
Juoksija-lehti, meikäläisen raamattu, kertoi viime numerossaan Shockwave paineaaltohoidosta akillesjänteen parantamiseen.
Kyselin netissä kokemuksia asiasta ja sain tietooni, että Eetu Koivisto, joka on kaksi kertaa pelastanut henkeni, antaa tätä hoitoa. No, ei varsinaisesti henkeä, mutta saanut minut terveenä maratonin lähtöön.
Sain häneltä ajan tänään aamupäivällä ja pääsin hoitopöydälle.
Nyt tuntuu, että se auttaa.
Kuukauden hoitokuurista keskustelimme ja seuraava aika on ensi tiistaina.
Tähän hoitoon liittyy myös hitaita eksentrisiä harjoitteita.
Nimensä mukaisesti Heavy Slow Resistance-harjoittelussa pääpaino on voimaharjoittelun intensiteetissä sekä liikkeen toistonopeudessa. Harjoittelu toteutetaan kolme kertaa viikossa ja siinä edetään toistomaksimitaulukkoa noudattaen kohti korkeampaa intensiteettiä ja matalampaa volyymia (sarjojen määrä pysyy samana, mutta toistojen määrä vähenee). Toistonopeus on vakioitu protokollassa niin, että sekä konsentrinen että eksentrinen vaihe tulisi liikkeessä kestää kolme sekuntia, jolloin yksi toisto kestää kuusi sekuntia. Kipu harjoittelun aikana on protokollan mukaan sallittua, kunhan se ei lisäänny harjoittelun lopettamisen jälkeen.
Ehkä minusta vielä terve tehdään, vaikka hampaat on vietykin suusta.

9.5.19, torstai:
Jatkoin tänään matkaani hampaiden hoidon tiimoilla.
Tänään oli vuorossa se ikävämpi asia. Kuukausi sitten juuresta asti lohjennut hampaani poistettiin.
Sama lääkäri, joka poisti hampaan toiselta puolelta poskea viime vuonna, tervehti minua iloisesti. Minä en ollut ihan yhtä iloinen ja totesin, että tällä vauhdilla viiden vuoden päästä viet minulta viimeisen hampaan.
Vaikka hampaasta oli jo puolikas poistunut niin lääkäri totesi, että poisto oli hankala. Se piti paloitella pieniin palasiin ja niiden tonkiminen vei aikaa ja kulutti hermoja.
Tosin hampaan hermot oli puudutuksella tehty tunteettomiksi. Enkä minäkään mitään tuntenut, mutta olin jättänyt kuulokojeen korvaan. Se aiheutti sen, että kuulin kyllä tarpeettoman hyvin kun lekuri poralla paloitteli hammasta.
Kolme varttia siinä kului aikaa. Se tuntui kolmelta tunnilta.
Lämpimän ruuan, kahvin ja kaikenlaisten alkoholijuomien nauttiminen on kiellettyä.
Pari olutta olisi kyllä maistunut tämän rääkin jälkeen!

8.5.19, keskiviikko:
Vielä on hapaita suussa ja niitä pitää hoitaa. Siis ei ainoastaan harjata kaksi minuuttia aamuin illoin. Pitää käydä parin vuoden välein suuhygienistillä. Hän puhdisti runsaan puoli tuntia hampaita ja hammasvälejä.
Ne opetettu kehumaan asiakkaitaan. Totesi, että hampaani ovat hyvässä kunnossa ja näkee, että niitä on hoidettu.
Kysyin, että onko se hyvää hoitoa, kun syksyllä poistettiin yksi hammas ja toisestakin on jäljellä vain puolikas.
Tosin totesin, että nyt voi vähentää sen 2+2 minuutin hoidon 1.55+1.55 minuutiksi, kun on puutteita hammasrisvitössä. Hän myönsi, että tosi on!
Akilles ei ole vieläkään priima. Aamulla piti käydä kävellen Skanssissa hakemassa yksi paketti. Mutta katsoin parhaimmaksi kääntyä puolessa välissä takaisin kotiin.
Pikku hiljaa alkaa tilanne ottaa pattiin. Pitänee aloittaa neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen uudestaan shakin pelaaminen. Se ei rasita akillesta.

7.5.19, tiistai:
Ei oikein kunnon kevättä ole näkyvissä.
Siispä lähdimme kaupunkiin asuntoon, jossa hanasta tulee lämmin vesi, astiat pesee kone ja pyykitkin hoituvat automaattisesti.
Kotona tein vaalikoneen ja tällä kertaa siinä kävi niin, että seuraavat puolueet ovat lähinnä omia mielipiteitäni:
Sopivimmat puolueet vastaustesi perusteella ovat

Sininen tulevaisuus 77 %

Kansallinen Kokoomus 76 %

Suomen Kristillisdemokraatit 75 %

Sinisiä minä en äänestä ja ateistina kristillisetkin menevät hylkyyn. Joten enää pitää valita ehdokas, jolle ääneni testamenttaan.
Kauimpana minusta olivat kommunistit (SKP), vasemmistoliittoon ja vihreisiinkin meikäläisestä tulee melkoinen hajurako.
Viime päivinä en ole rasittanut akillestani juoksemalla. Samalla olen syönyt Buranaa kuuriluontoisesti. Jänne on nyt aika hyvässä kunnossa.
Yritän pysyä poissa lenkkipoluilta vielä kotvan. Hain lähistöltä käytetyn crosstrainerin, se ei montaa euroa maksanut. Tein sillä ensimmäisen lenkin, jauhoin laitetta puoli tuntia. Hullun hommaa. Siis just sopivaa meikäläiselle. Mutta heti kun akilles on juoksukunnossa laite lähtee kierrätykseen.

6.5.19, maanantai:
Soitin aamulla Nauvon terveyskeskukseen ja kysyin saisinko ajan punkkirokotukselle. Otin viime kesänä ne kaksi ensimmäistä rokotetta ja kännykkäni hälytti, että kolmas pitäisi ottaa tänä keväänä.
Sain ajan iltapäivälle. Kävelin sisään pari minuuttia ennen aikaani. Minut ohjattiin käytävän perälle ja siellä odotti sairaanhoitaja. Piikki olkavarteen ja ilmoitus, että vahvistusrokotus kolmen vuoden päästä omassa terveyskeskuksessa eli minun tapauksessani Turussa. Koko toimitukseen meni aikaa pari minuuttia.
Tällä tavalla toimivaa yksikköä ei saa lopettaa. Tosin kalliiksi se käy kun asiakkaita ei näkynyt yhtään minun lisäkseni ja ainakin kaksi palkallista ihmistä oli laitoksessa.
Muuten päivä kului kaikenlaista pientä touhutessa. Isompiin urakoihin voimat ja taidot eivät oikein riitäkään.
Tämä toinen, jolla voimat ja taidot ovat myös hakusessa, yrittää muodostaa Suomeen hallitusta. Eilen ja tänään keskusteli puolueiden johtajien kanssa. Viimeisenä oli vuorossa kokoomus. Orpon kanssa keskustelut venyivät iltamyöhään ja jatkuvat vielä tiistaina. Rinne ja Orpo siis yrittävät tosissaan sinipunahallitusta. Se olisikin siunaukseksi maalle. Jotain jämäkkyyttä hallitukseen kaivattaisiin.
Eduskunnassa kiivaillaan istumajärjestyksestä. Persut on tarkoitus siirtää salin oikeaan laitaan. Siis sinne minne ne kuuluvatkin. Eilen Tavion poika nimitteli vasemmiston edustajia kommunisteiksi. Käytti suomenkieltä just kuten minä. Eikös niillä meriteillä kuulukin istua salin oikeassa laidassa.

5.5.19, sunnuntai:
Lähdimme kesken kirkonmenojen kohti Nauvoa.
Poikkesimme matkalla Airistolla katsomassa Friscoa. Samalla tuli moikattua Annaa ja Juhaa.
Keskustelimme valokuvauksesta. Juhan kännykällä ottama kuva julkaistiin Turun Sanomissa. Hän nappasi kuvan auton ikkunan läpi, kun auton vauhti oli noin kuusikymmentä kilometriä tunnissa. Eikä kuva hävennyt muita lehden kuvia. Tämä juttu, jossa kuva oli, oli ts.fi-sivuston luetuin juttu lauantaina.
Perillä lähdin hakemaan metsästä siellä viikon majaillutta riistakameraa. Irrotin kameran puun kyljestä ja kun nostin päätäni, näin kymmenen metrin päässä puron toisella puolella ketun. Varovasti otin kaulassani roikkuvan kameran käteen ja viritin sen. Kun nostin kameran laukaisuasentoon, kettu otti ja lähti käpälämäkeen.
Mielessäni ihmettelin, miten kettu tuli niin lähelle, kun varmasti minut haistoi, olin tuulen yläpuolella.
Syy selvisi riistakameran kuvat purettuani. Tämä kettu oli käynyt ainakin kymmenen kertaa viereisen puun juurella virtsaamassa. Olin sen reviirillä!

4.5.19, lauantai:
Kävin taas kokeilemassa kepillä jäätä. Siis niinku kuvannollisesti, ei täällä jäätä enä ole, vaikka yöllä oli taas pakkasta.
Menin juoksemaan, sellaista hiljaista hölkkää välillä kävellen. Lievästi tuntui jänteen venytys juostessa, mutta vain hivenen. Aamulla noustessa mietin, että kummankohan jalan akilles se kipuilee, kun ei tuntunut mitään. Syynä taisi kyllä olla enemmän se, että olen kaksi päivää syönyt Buranaa.
Olen ihan itse tohtoroinut tämän kuurin. 3x400 mg Buranaa päivän aikana. Viikon kuurin ajattelin syödä ja katsella miten se vaikuttaa. Ohessa teen luonnollisesti niitä Juoksija-lehden kuntoutusharjoitteita.
Juha soitti aamulla, oli menossa Turkuun hammaslääkäriin. Hessundin sillalla joku oli ajanut kaiteeseen, oli vähällä pudota alas tältä korkealta sillalta. Juha otti siitä kuvan ja laittoi sen minulle. Minä lähetin sen Turun Sanomien uutispalveluun. Ei kestänyt kauaa, kun kuva oli nettilehden ykkösuutisena!
Usko on vahva, toivo elää, mutta rakkaus kuihtuu tämän saakelin vaivan kanssa.
Katsoin netistä Finlandia-ajon. Stä ennen juostiin kylmäveristen maili. Laitoin saiihen yhden euron kaksaripelin. Se oli ensimmäinen totopelini kuukausiin. Voitin eurolla yli kaksikymmentä euroa. Lopetin pelaamisen siihen.

3.5.19, perjantai:
Yöllä oli kunnon pakkanen, päivällä ripsi pikkuisen lunta taivaalta.
Ja sitten ne isot pojat kertoivat, että Suomi on lähes ainoa maa, joka on hyötynyt ilmaston ns. lämpenemisestä.
Tein lämpimikseni vaalikoneen EU-vaaleihin. Tai Ilta-Sanomat sen oli tehnyt, minä vain vastailin kysymyksiin.
Kärkeen tuli kolme sinistä ja sen jälkeen pari uskovaisten puolueesta. Eivät tule ne saamaan ääntäni.
Sitten katselin ehdokasluetteloita. Eipä juuri intoni herännyt äänestää ketään niistä tumpeloista Brysseliin. Mieluummin lähettäisin koko sortin sakin kuuhun.
Vaikka olihan siellä sentään Paavo.
Jään miettimään äänestänkö Keminmaan suurta ja vaatimatonta poikaa nyt vai vasta pressanvaaleissa 2024!

2.5.19, torstai:
Me suomalaiset – tai siis uusmaalaiset – ovat valinneet edustajakseen eduskuntaan irakilaissyntyisen Hussein Al-Taeen. Ilmeisesti tällä Husseinilla on myös Suomen kansalaisuus, eihän häntä muuten voida valita eduskuntaan.
Tämä Hussein on julkaissut sosiaalisessa mediassa melko raskaita kommentteja
homoseksuaaleista, juutalaisista, sunneista, somaleista ja muista ihmisryhmistä.
Kun toinen Suomessa vaikuttava muslimi (ilmeisesti eri lahkosta) julkisti nämä kommentit kuvakaappauksina, niin Hussein kielsi kaiken ennen vaaleja ja vielä vaalien jälkeenkin.
Lopulta hän myönsi ne kirjoittaneensa, siis valehdelleensa ja pyysi anteeksi.
Tänään hänen piti astua esiin ja kertoa syntinsä SDP-puolueen edustajille ja keskustella siellä tulevaisuudestaan kansanedustajana.
Mutta nyt tämä suoraselkäinen sosiademokraatti ilmoitti, että päästä vippaa sen verran, että hän jää sairauslomalle häpeämään.
Herra Hakkarainen saa seurakseen eduskuntaan vertaisensa sekoilijan.
Tosin Husseinin päätä ei taida alkoholi sekottaa, nämä muslimit kun eivät yleensä tartu pulloon.
Tosin tuhat vuotta sitten vaikuttanut runoilija Omar Khaijjam kyllä nautti viiniä. Ja kirjoitti siitä elävästi kirjoituksissaan.
Mä kainalossa koraani ja kannu toisen alla, vaellan tiellä kaidalla ja tiellä lavealla. Se Omarin kannu sisälsi viiniä, ei appelsiinimehua.
Mutta ehkä silloin se oli vielä hyväksyttävää hartaille muslimeille. Vai ovatko runoilijat koskaan olleet hartaita?

1.5.19, keskiviikko:
Vaikka käyttäydyin omasta mielestäni aivan säädyllisesti aattona, niin yön uni oli huono ja liian lyhyt. Sen se tekee, kun on tottunut menemään nukkumaan ennen yhtätoista ja nyt se tapahtui kolme tuntia myöhemmin. Pari vuosikymmentä sitten tällainen ei olisi m,enoa haitannut, mutta nyt vuodet ovat tehneet tehtävänsä.
Tein kolmen kilometrin aamukävelyn ja jalka tuntui paremmalta kuin kertaakaan kolmeen kuukauteen.
Siitä riemastuneena päätin lähteä Turku-Rasteille kokeilemaan korttelisuunnistusta hieman reippaammalla vauhdilla. Pari kilometriä sujuikin hienosti, mutta sen jälkeen alkoi akilleskipuilla ja vauhtia piti laskea. Pienestä kivusta huolimatta juoksin loppuun asti.
Ilta menikin sitten kipua tuntien.
Ehkä se on hyvä, että pystyy vielä kipua tuntemaan. Mutta hauskaa se ei ole.
Huomenna taitaa olla välipäivä juoksun suhteen!
Laitetaanpa tähän myös animaatio suunnistuksesta. Se on niin nopea, että ei ehdi kyllästyä – vastapainona hitaalle suunnistukselle!

 

 

 

 

------------------------------------------------------------------------------------------


31.12.18, maanantai:
Kun olen ihastunut taulukoihin, niin tällainenkin löytyy koneeltani.
Vuosien varrella on käyty ahkerasti ulkoilemassa.
Jos joku lahjakkaampi olisi nämä lenkit tehnyt, niin olisi varmasti tullut tulostakin!

Vuosi Juoksu Suunnistus Hiihto Pyöräily Yht: Tunnit
2003 617 255 218
 
2176
 
2004 793 302 858
 
2060
 
2005 881 308 664
 
1938
 
2006 1111 153 389
 
1734
 
2007 1347 241 329
 
1995
 
2008 1196 262 200 206 2136 283
2009 1507 286 406 110 2767 358
2010 1419 224 783 391 3347 428
2011 1266 184 587 761 3276 391
2012 973 232 811 163 2606 346
2013 1196 234 818 218 2863 380
2014 1443 227 470 106 2629 360
2015 959 378 603 326 3147 483
2016 1471 201 363 488 3217 471
2017 1170 239 409 182 2653 402
2018 1419 242 284 218 2583 379




 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter