Blogi:

23.7.17, sunnuntai:
Maratoonarin arki – vai oliko se sittenkin pyhä – koitti ja lähdin yhdeksältä pitkälle lenkille. Vauhdiksi olin päättänyt 7.30 kilometrille. Se tarkoitti, että hölkkäsin 800 metriä ja kävelin niin kauan, että tuo vauhti tuli saavutettua. Ja sitten taas juoksua. Runsas kaksi tuntia ja seitsemäntoista kilometriä. Viikkosaldoksi juoksun osalta tuli yli viisikymmentä kilometriä. Edellinen olikin viime vuoden elokuulta. Ei ihme, ettei pitkän matkan juoksu vielä kulje!
Puolen päivän jälkeen lähdimme Nauvoon.
Isot purjeveneet olivat iltapäivän aikana lähteneet Turusta kohti Utöä ja saavuttivat Vandrockin illansuussa. Moottorivene oli aamulla lähtenyt Airistolle, joten minä otin soutuveneen ja Ullan takatuhdolle ja aloin soutaa vastatuuleen ja pikku aallokkoon. Parkkeerasimme Vandrockin itäpäähän tyyneen ja katselimme purjeveneiden kulkua. Harvalla oli purjeet ylhäällä. Puolituntia lilluimme katselemassa. Ohi ajoi kymmenittäin moottori- ja purjeveneitä. Tuskin koskaan on meidän edustalla ollut näin vilkasta liikennettä kuin tänään.
Aamun juoksulenkin lisäksi sain siis soutua kroppaani. Matkaa kertyi gepsin mukaan tasan viisi kilometriä. Mutta pulssi oli alhainen, vaikka menomatkalla sain punnertaa tosissani vastatuuleen ja aallokkoon.

22.7.17, lauantai:
Kun kerran kaupungissa oltiin, niin lähdettiin katselemaan purjealuksia Aurajoessa. Jos muistikuvani viime kerrasta ovat hiukankin oikeat, niin näitä todella isoja laivoja oli tällä kertaa mukana paljon enemmän.
Ja sitten kun tultiin näiden yksimastoisten paattien luokse, niin ne näyttivät enemmän tai vähemmän optimistijollilta. Vaikka normaalissa venesatamassa nekin herättävät kunnioitusta koollaan.

21.7.17, perjantai:
Vaimoni valitti, kun ostin tarjouksesta halvinta mahdollista kotimaista vessapaperia. Ei sen takia, ettei se olisi pyyhkinyt hyvin ja siten täyttänyt tarkoituksensa. Valitus kohdistui siihen, että paperi ei oikein tahtonut katketa siitä rei’itetystä kohdasta.
Paljon on virrannut vettä Aurajoessa siitä hetkestä, kun pikkupoikana pyyhin takalistoni Uuteen Auraan. Tai vaihtoehtoisesti Uuteen Suomeen. Nämä kaksi lehteä tuli meille kotiin. Turun Sanomia ei tullut, isäni ei niin vasemmistolaista lehteä suostunut lukemaan! Takapuolensa olisi siihen saattanut pyyhkiä.
Kaipa silloin 50-luvulla ihan oikeaa vessapaperiakin valmistettiin, mutta meidän seitsenhenkiseen perheeseen ei sellaista taloudellisista syistä voinut harkita. Puuseen jätökset papereineen kompostoitiin ja levitettiin perunapeltoon lannoitteeksi muutaman vuoden kuluttua. Hyvin oli sanomalehtipaperi maatunut ja maittavaa ruokaa ihmispaskalla lannoitetuista perunoista tuli!
Jo alkuviikolla sain uudet lenkkitossut, mutta vasta tänään ne olivat ensi kertaa jalassa.
Piti mennä hyvin rauhallinen palauttava lenkki, mutta pakkohan näitä oli ulkoiluttaa hiukan kovemmalla sykkeellä.
Taattua HOKA-laatua, sopivat tosi hyvät jalkaan ja niillä oli ilo juosta.
Viime talvena ostin jostain loppuunmyynnistä Hokan Bondi 4, kun halvalla sain. Taisivat olla väärennökset, ne eivät toimineet laisinkaan meikäläisen alla.

20.7.17, torstai:
Täällä saaristossa on naisten viikko mennyt ilman sateita. Tänään kyllä etelässä leijui uhkaavan näköisiä pilviä, mutta eivät ne olleet Esterin sukua.
Illalla oli Saaristorastit vanhan Selmon tien varrella. Saaristotieltä sai ajaa muutaman kilometrin ennen kuin pääsin kilpailukeskukseen. Linnuntietä sieltä ei ollut mökille matkaa kuin pari kilometriä, autolla kymmenen.
Olivat tehneet haastavan radan hienoon suunnistusmaastoon. Alussa eilinen pitkä lenkki painoi jaloissa, mutta puolen tunnin juoksun jälkeen alkoi vanha dieseli lämmetäja juoksu kulkea. Pari pientä mutkaa onnistuin tekemään, niihin hukkui ylimääräistä aikaa yhteensä noin kaksi minuuttia.
Suunnistuksen jälkeen pakkasimme tavaramme ja siirryimme takaisin vesiklosettien maailmaan.

19.7.17, keskiviikko:
Koska eilen uhrasin melkoisen siivun kuukautisistani – tarkoitan siis eläkettäni – ilmoittautuessani lokakuiseen ultrajuoksuun, oli tänään puolittainen pakko mennä pitkälle lenkille. Onneksi minulle on kerrottu, että pitkää lenkkiä ei voi juosta liian hiljaa. Köpöttelin runsaat kaksi tuntia Nauvon maanteitä ja metsäteitä. Sain kokoon seitsemäntoista kilometriä. Aina välillä kävelin muutaman askeleen, jotta rasitus ei vanhalla miehellä nousisi kohtuuttomaksi.
Merellä tuuli sen verran, että emme lähteneet ulapalle katsomaan suurten purjeveneiden tuloa Turkuun. Sen sijaan kävimme kirkonkylässä. Kun tulimme rantaan, yksi iso kaksimastoinen paatti rantautui juuri satamaan. Komean näköinen ilmestys!
Emme olleet yksin kirkonkylässä. Satama oli täynnä veneitä ja kaikki parkkipaikat täynnä autoja.
Kävimme myös syömässä lounaan. Yllättäen ravitsemusliikkeessä oli hyvää tilaa ja hampurilaisemme toimitettiin nopeasti.
Tämän päivän trumppi on se, että tämä presidentiksi äänestetty äijä oli käynyt kahdenkeskisen neuvottelun Putinin kanssa. Outoa siinä on se, että paikalla oli ainoastaan Putinin tulkki. Joten keskusteluista ei ole vuodettu mitään julkisuuteen. Amerikkalaisen tulkin mukanaolohan olisi saattanut poikia vuotoja. Venäläinen tulkki ei vuoda kuin kerran. Tai kaksi, ensin hän vuotaa keskustelun ja sitten verensä.
Kysymys on tietenkin herännyt, mistä nämä kaksi teini-ikäisen asteelle jäänyttä herraa ovat keskustelleet. Minun ajatukseni on se, että kun Putin on kansallistanut venäläisen rahan omiin taskuihinsa, niin Trump on udellut keinoja tähän. Hänhän – siis Trump – omistaa vain muutaman kauppa- ja hotelliketjun. Paljon olisi USA:ssa omaisuutta, joka tavalla tai toisella olisi siirrettävissä Trumpin haltuun. Uskoakseni Trump pyysi tähän pikkuoperaatioon Putinin näkemystä helposta ja nopeasta tavasta toteuttaa kaappaus.

18.7.17, tiistai:
Lähdimme Nauvoon heti kun kuriiri oli tuonut minulle uudet jalkineet. Ne olivat HOKAn Clifton 4 ja niillä olisi tarkoitus juosta pitkälle. Ne kestävät meikäläisen massan alla noin kahdeksansataa juoksukilometriä. Tarkoitus ei ole kuitenkaan yhdellä kertaa juosta sitä matkaa. Mutta ensimmäinen pidempi koitos niillä on tarkoitus tehdä lokakuussa Wihan viidenkymmenen kilometrin matkalla. Laitoin sinne tänään ilmoittautumisen sisään.
Kun olin Nauvossa ajanut nurmikot – ne olivat runsaassa viikossa kasvaneet vain vähäsen – niin lähdimme veneellä katsomaan, jos aukolla olisi nähtävänä Turkuun meneviä isoja purjealuksia. Ei ollut, ainoastaan kaksi isoa Finnlinesin alusta oli matkalla. Ja runsaasti pieniä purjeveneitä matkalla kohti Turkua.
Siis ihastelimme lintuja ja luontoa. Siinä sitä katselemista on maakravulle.

17.7.17, maanantai:
Meidän kaikkien suuresti kunnioittama pääministerimme Juha Sipilä on ottanut kantaa valehteluun. Hänen mukaansa poliitikoiden tavallisin synti on kahdeksannen käskyn rikkominen.
Kahdeksas käsky kertoo, ettei saisi sanoa väärää todistusta lähimmäisestä, arkikielellä sanottuna ei saisi valehdella. Nykypoliitikoista tuskin löytyy ketään, joka ei valehtelisi. Pahoin pelkään, että myös Sipilä on joutunut monta kertaa pyytämään anteeksi jumalaltaan väärän todistuksen antamista.
Sipilän puolustukseksi voin todeta, että hän oli tuonut tämän murheen esille joidenkin körttiläisten kesäjuhlilla. Ei sentään eduskunnassa, siellä mies olisi naurettu pihalle moisesta jeesustelusta.
Amerikassa Donald Trump on varmaan samaa mieltä Sipilän kanssa. Trumphan ei tietoisesti koskaan valehtele. Hänellä vaan on niin heikko yleissivistys, että hän ei tiedä. Tämä on hyvin yleinen asia USA:ssa. Kuten Jörn Donner jo puoli vuosisataa sitten totesi, Amerikassa asuu tyhmä, itserakas, sivistymätön, epä-älyllinen ja öykkäröivä kansa. Tässä asiassa rantaruotsalainen Donner rinnasti Amerikan ja Pohjanmaan.
Se, että Trumpin äänitorvesta tulee väärää todistusta lähes aina kun hän avaa suunsa, johtuu siis vain siitä, että hän ei tiedä eikä ymmärrä!

16.7.17, sunnuntai:
Kävimme hakemassa Friscon ja Kiden meille hoitoon huomisiltaan asti. Ovat olleet jo viikon ”vieraiden” ihmisten hoidossa, tosin kotonaan. Ihan iloisin mielin ne hyppäsivät kyytiimme ja tulivat seuraksemme.
Kävin aamulla kevyellä juoksulenkillä poistamassa suunnistusviikon kuonaa lihaksista. Alku oli tahmeaa, mutta parin kilometrin jälkeen homma alkoi sujua.

15.7.17, lauantai:
Rastiviikon viimeinen kisa. Se meni niin sanotusti penkin alle. Etsin rastia numero kaksi noin kahdeksan minuuttia pusikkoisessa paikassa, jossa näkyvyys oli muutamia metrejä. Väitän, että vika oli kartassa, vaikka ainahan se on suunnistajassa. Siinä vaiheessa kisa oli osaltani ohi, hissukseen hölkyttelin maaliin tehden vielä lisää virheitä.
Putosin yhteiskilpailussa sijalta 12 sijalle 19. Ihanko pikkuisen vilutti!
Oloa sentään hiukan helpotti kun aina oikeassa oleva Paavo Väyrynen ilmoittautui ehdokkaaksi Suomen presidentiksi. Se on jo neljäs kerta, kun mies antaa kykynsä valtakunnan käytettäväksi. Kansa vaan ei ymmärrä parastaan ja valitse tätä jumalien valittua keulakuvakseen.

14.7.17, perjantai:
Heräsin ennen kuutta ja aloin valmistella lähtöä Tampereelle. Suunnistamaan!
Meillä oli treffit Joonan kanssa yhdeksän jälkeen ja Pyynikinharjun katveesta jatkoimme matkaa kisoihin, ne olivat tällä kertaa jossakin Teiskon takametsissä.
Joonan lähtö oli ensin ja hän lähti kahden kilometrin päähän yksin. Hyvin nuori mies selvisi ja teki viikon parhaan suunnistuksensa.
Minulla oli lyhyt matka, vain kaksi ja puoli kilometriä. Alkupuoli oli vaativaa suunnistusta vaativassa maastossa. Mäet olivat jyrkkiä ja kivikkoisia, ne eivät oikein sopineet meikäläisen massalle, notkeudelle ja heikoille jalkavoimille. Loppu olikin sitten helpompaa kaikissa suhteissa. Sijoitukseni tänään oli 25/63. Tasaisilla ja virheettömillä suorituksillani nousin jo sijalle 12 kokonaiskilpailussa.
Huomenna meillä on takaa-ajolähtö. Sarjamme ensimmäinen lähtee klo 09.00 metsään ja seuraavat hänen peräänsä häviöajan mukaan. Minulla on kiinnikurottavaa hieman yli kaksikymmentä minuuttia.
Iltapäivällä kävimme Amalian ja Joonan kanssa Pyynikinharjun päällä. Lapset voimistelivat leikkipaikalla, jossa oli kaikenlaisia telineitä. Sieltä jatkoimme näköalapaikalle, josta näki hienosti etelään yli Pyhäjärven. Paluumatkalla poikkeisimme syömässä munkit ja mehun harjun kahviossa.

13.7.17, torstai:
Lepopäivä suunnistuksesta.
Ihan aiheesta, kyllä se tällä iällä rassaa kun kolmena peräkkäisenä päivänä vetää urku auki metsässä.
Aamupäivällä satoi mutta iltapäivällä muutuin kiinalaiseksi. Viimesyksyinen salaojaurakoitsija toimitti meille multana jotain jätemaata. Nyt olen koko kesän kumarrellut milloin Mekkaan, milloin itään ja välillä jopa länteen – en siis ole suomettunut.
Nurmen joukossa on nimittäin sadoittain saunakukkaa. Se lienee nätti jollakin niityllä, mutta pihanurmella se on kauhistus. Se on yksivuotinen kasvi ja yksi kukka tuottaa tuhansia siemeniä. Kaipa siitä joskus eroon pääsee. Nyt olen vienyt roskikseen kymmeniä jätekassillisia saunakukan raatoja. Ja vien jatkossakin. Hieno juttu, ei tarvitse mennä kuntosalille, kun saa kotipihassa jumppaa ja taivutuksia.

12.7.17, keskiviikko:
Tänään rastiviikolla oli vuorossa korttelisuunnistus. Se on laji, jota rakastan.
Lähdin rauhallisesti ja luin lyhyen ykkösvälin kävellen. Se palkittiin, olin siellä 3. nopein.
Neloselle saakka juoksu ja suunnistus sujui, viitosella 20 s virhe ja putosin sijalle 15.
Huolimatta ysirastin 20 s mutkasta, olin kymppirastilla sijalla 11.
Sitten rastille 12 reitinvalintamoka, noin 30 s virhe (en siis vaivautunut lukemaan rastiväliä ollenkaan) ja putosin sijalle 14/59.
Yhteistuloksissa nousin sijalle 15.
Kisan jälkeen kokosimme Ullan kanssa kamppeemme ja ajoimme kotiin.

11.7.17, tiistai:
Aamulla ajoimme Joonan kanssa tuttuun paikkaan suunnistamaan. Lähtömme olivat samalla suunnalla ja yhdessä taivalsimme kohti lähtöä. Joonan lähtö oli pari staa metriä aikaisemmin ja siinä tiemme erosivat.
Tänään minulla oli vuorossa pitkä matka. Voimat uupuivat raskaassa maastossa täysin ja puolen matkan jälkeen oli pakko ruveta kävelemään. Kirosin huonoa kuntoani ja sitä, että olin tämmöiseen rääkkiin ilmoittautunut. Virheitä en tehnyt ja kun sain tulosliuskan käteeni, huomasin, että vaikeaa oli muillakin. Sijoituin paremmin kuin eilen, sijoitus 25/60.
Pojanpoika haastoi suunnistuksen jälkeen pingikseen, pakkohan sitä oli ottaa haaste vastaan.
Edellisestä pelistä on aikaa yli 30 vuotta ja aluksi vaikutti siltä, että mailan lavassa oli valtava reikä. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että pelasimme ulkona ja tuuli haittasi hetkittäin.
Pikku hiljaa aloin osumaan palloon ja pelimme oli varsin tasaväkistä. Kun palasimme kotiin, meiltä kysyttiin, kumpi oli parempi. Emme laskeneet pisteitä ja totesin että olimme aika tasaväkisiä. Joona tosin väitti, että minä olin jopa parempi! Se ehkä johtui siitä, että pari kertaa sain upotettua vanhalla bravurillani kämmenlyönnillä pallon vastustajan ulottumattomiin vaikeista paikoista!

10.7.17, maanantai:
Lähdimme aamulla Tampereelle.
Jätin Ullan Tiinan hoiviin ja otin vaihturiksi Joonan. Lähdimme FIN5-suunnistusviikolle.
Minulla oli gepsissä parkkipaikan osoite ja ajoin sen mukaan. Joona kyllä kertoi, että tuosta olisi pitänyt kääntyä oikealle, niin olisimme päässeet uuden tunnelin kautta Jyväskylään menevälle tielle. Harhailin Tampereen keskustan liepeillä viistoista minuuttia ennen kuin selvisimme oikealle reitille.
Perille kuitenkin pääsimme ja kahden kilometrin kävelyn jälkeen olimme kilpailukeskuksessa.
Minun lähtöni oli ensin. Rata oli helppo kahta ensimmäistä rastia lukuun ottamatta eikä virheitä tullut. Vauhti ei vaan riitä ja sijoitus oli 31/65.
Sitten vein pojanpojan Joonan omaan lähtöönsä.
Paluumatkalla minut pysäytti kuvankaunis senjorita ja tervehti: moi Lanttu. Käytän juoksijoiden nettisivuilla nimeä Lanttu.
Esitteli itsensä Päiviksi, oli menossa omaan lähtöönsä. Kaikki apinan tuntevat – apina ei tunne ketään!
Reitti:

9.7.17, sunnuntai:
Vihreiden ainoa viisas mies Osmo Soinivaara on jälleen avannut sanaisen arkkunsa.
Hän  varoittaa, että tulevaisuudessa Afrikasta Eurooppaan pyrkivien määriä ei lasketa kymmenissä tuhansissa, ei edes miljoonissa vaan kymmenissä miljoonissa.
Jotain pitäisi tehdä, ettei kaikki jatkuisi näin, Soininvaara kirjoittaa.
Kun väkeä on liikaa, yleensä vähemmistö on liikaa, ja se johtaa konflikteihin ja vainoihin. Siksi Afrikassa on niin valtava määrä sisäisiä pakolaisia, jotka ovat pakolaisina Afrikan sisällä.
Soininvaaran arvion mukaan Afrikka ”näyttää juuttuneen” nopean väestönkasvun vaiheeseen. Lähes kaikkialla muualla syntyvyys on alentunut radikaalisti niin, että väestö ei pitkällä aikavälillä enää kasva, mutta ei Afrikassa. Hän sanoo, että Afrikan ”parempien aikojen avaimet” ovat kaupan ja vientikysynnän varassa. Soininvaaran mukaan työpaikkoja ja tuotantoa pitäisi voimaperäisesti siirtää Afrikkaan.
Sinne sitä siirtyy nyt myös markkinaehtoisesti, kun palkkataso on Aasiassa noussut. Tuontia Afrikasta pitäisi helpottaa, mutta meillehän esimerkiksi oman typerän sokeriviljelyn varjelu on tietysti tärkeämpää kuin Afrikan kehitys. Vaikka Afrikassa on monia maita, joissa kehitys menee hyvään suuntaan, on monia, lähinnä huonon hallinnon ikeen alla kamppailevia, joissa ei ole nähtävissä mitään edistystä, hän kommentoi.
Soininvaara muistuttaa samalla, että kymmenet miljoonat eurooppalaiset elintasopakolaiset muuttivat aikoinaan Amerikkaan ja Australiaan. Jos tätä mahdollisuutta ei olisi ollut, ties vaikka köyhyyden noidankehää ei olisi saatu katkaistuksi Euroopassa, hän huomauttaa.

8.7.17, lauantai:
Uutinen Iltalehden terveyspalstalla:
Greenwichin yliopiston tutkijat kävivät läpi 18 tutkimusta ja tulivat siihen tulokseen, että kahta tuoppia vastaava alkoholimäärä lievittää kipua neljänneksellä.
Kun veren alkoholipitoisuus nousee 0,8 promilleen, nousee kehon kipukynnys hiukan ja sitä myötä kivun tuntemisessa tapahtuu kohtuullinen tai suurikin lasku.
- Tulos viittaa siihen, että alkoholi on tehokas kipulääke. Kivun voimakkuuden väheneminen voi selittää, miksi jatkuvasta kivusta kärsivien keskuudessa ilmenee alkoholin väärinkäyttöä, tutkijat sanovat.
Epäselvää on, miksi alkoholin nauttiminen vähentää kivun tunteita. Johtuuko se alkoholin vaikutuksesta aivojen reseptoreihin vai siitä, että alkoholi vähentää ahdistuneisuutta, mikä saa meidät ajattelemaan, ettei kipu olekaan niin kova.
- Alkoholin tehoa voidaan verrata opioideihin, kuten kodeiiniin, ja sen vaikutus on tehokkaampi kuin parasetamolilla, väittää tutkimusta johtanut Trevor Thompson The Sun -lehdelle.
Tutkimustulokset julkaistiin The Journal of Pain -lehdessä.
Ilmankos en ole pahemmin kärsinyt kivuista. Olen nauttinut ennalta ehkäisevää lääkitystä jo runsaat viisikymmentä vuotta!
Tosin nautin olutta niin vähän, että tuohon 0,8 promillen tasoon tuskin pääsen kolmeakaan kertaa vuodessa.
Pitänee lisätä kulutusta, niin teho paranee?

7.7.17, perjantai:
Tänään oli sen verran tyyni ilma, että päätimme lähteä kiertämään Houtskärin saari ja samalla hieman tähyillä harvinaisempia merilintuja.
Tuuli oli etelässä ja sen nopeus noin 4-5 metriä sekunnissa. Se ei pahemmin aaltoja muodostanut, mutta kyllä se vene isommilla aukoilla keikkui ihan riittävästi. Varsinkin kun menomatkalla laivaväylällä oli runsaasti veneliikennettä.
Bongasimme liudan lintuja. Ruokki ja riskilä pesivät sillä saarella, jonka kiersimme ja tiesimme etukäteen niiden pesimäpaikaksi. Meriharakka ja silkkiuikku myös nähtiin. Ja luonnollisesti runsaasti myös muita vesilintuja, jotka kyllä nähdään myös hieman lähempänä Nauvossa.
Kolmen tunnin reissun jälkeen pakkasimme tavaramme ja lähdimme kohti Turkua. Kirkonkylässä poikkesimme Marta Hemmetissä Ailiksen ruokaa nauttimassa. Olimme molemmat sitä mieltä, että hänen ravintolansa ruoka oli parempaa edellisinä vuosina Pärnäisten lauttasatamassa. Verrattuna Bystrandin tarjoiluun olimme hieman pettyneitä.

6.7.17, torstai:
Alkaa jo ottaa pattiin tämä kesä. Sanoin kyllä Ullalle, että luulisi kesän vihdoin tulevan marraskuussa, kun on tilattuna kolmen viikon matka Kanarialle.
Tänään sentään aurinko paistoi eikä tuulikaan osunut täydellä voimallaan meidän tontille.
Päivän lusmuilun jälkeen lähdin Saaristorasteille. Ne pidettiin parin kilometrin päässä mökiltämme Jälistissä. Olivat kartoittaneet uutta aluetta. Ratamestarina toimi Jukola-viestin voittaja parin vuoden takaa Mats Dahlen, joka pitää perunatilaa Vinappassa runsaan kolmen kilometrin päässä meiltä.
Kompassi ja Emit-kortti olivat jääneet kotiin, joten suunnistin lainaemitillä ja ilman kompassia. Tosin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja se oli jossakin lounaan ja lännen välissä kisan aikana.
Suunnistin tavallista rauhallisemmin ja tarkemmin. Isompia pummeja ei tullutkaan, pari kolme sellaista kymmenen tai kahdenkymmenen sekunnin mutkaa korkeintaan.
Ihan hyvä treeni ensi viikon rastiviikkoa ajatellen. Malttaisi vaan sielläkin tehdä rauhallista ja tarkkaa työtä.

5.7.17, keskiviikko:
Tällaista kesää en todellakaan muista. Heinäkuu lähenee puolta väliä ja patterit pitää olla päällä yötä päivää täällä mökillä. Yleensä kesällä tuskaillaan sen kanssa, että sisälämpötila nousee niin korkeaksi, että nukkuminen vaikeutuu.
Vettäkin on tullut kohtuullisesti, mutta kävin tänään metsässä tarkistamassa sienitilanteen. Kuivaa oli enkä löytänyt yhtään sientä.  myös mustikkasato täällä saaristossa jää olemattomaksi.
Kävimme kirkonkylässä syömässä. Bystrand oli muuttanut Kirjaisista kirkonkylään ja nautimme siellä ihan kohtuullisen lounaan. Ulla söi tietenkin maksaa, minä tilasin sisäfileen. Se oli lähes yhtä hyvä kuin itse tekemäni sunnuntaina.
Kävin pienellä hölkkälenkillä ennen saunaa, juoksu oli tervanjuontia eilisen pyöräilyn jälkeen!

4.7.17, tiistai:
Heräsin aikaisin ja päätin lähteä pyöräilemään heti seitsemältä, kun iltapäiväksi luvattiin sadetta.
Ilma ei ollut paras mahdollinen. Lämpötila oli noin 13 astetta ja pahuksen voimakas tuuli lännestä. Olin ajatellut pyöräillä Pikku-Nauvoon ja tehdä siellä sen verran mutkia, että saan 70 kilometriä täyteen. Kävin ensin Korppoon lauttasatamassa ja käännyin sieltä kirkonkylään. Siellä totesin pilvien tummuvan ja päätin kääntyä takaisin. Kolmenkympin täyttyessä alkoi sataa. Jäin yhdelle bussipysäkin katoksen alle pitämään pahimman sateen ajan taukoa. Kun sade ei tuntunut loppuvan ja aloin palella, jatkoin matkaa. Kastuin pahemman kerran ja jouduin nostamaan hiukan vauhtia pysyäkseni lämpimänä. Siinä vaiheessa kun varpaat olivat täysin jäässä, päätin lyhentää lenkin pituuden 47,47 kilometriin. Pääsin kotiin märkänä ja palelevana mutta hengissä.
Vaihdoin koko vaatekerran kuiviin ja aloin lukea sähköpostejani. Skottiviskitehdas Laphroaig onnitteli minua syntymäpäivän johdosta ja siitä sain ajatuksen ottaa pienen lasillisen viskiä. Sehän maistui hyvälle aamukymmeneltä ja sai veren kiertämään.
Saunan lämmitin vasta illemmalla ja sen jälkeen paikalle saapuivat Anna ja Juha koirien kanssa. Toivat mukanaan herkulliset leivokset ja ne me nautimme kuohuviinin kanssa.
Onnitteluja keräsin kahmalokaupalla.
Yhden niistä voisin jopa julkaista. Suunnistuskaverini – minua parempi suunnistaja – Kake onnitteli oikein runomuodossa, hänellä kun on sellainen sana hallussaan:
Tänään onnitellaan Ilkkaa,
noin mukavaa miestä ei kukaan pilkkaa.
Rastinotossa huippuvarma,
olemuksessaan hyvä karma.
Malja sulle Suunnistaja,
toivoo polun taapertaja!

3.7.17, maanantai:
Alkoiko kesä vihdoinkin?
Mökkimme pihalla auringonpaisteessa ja tyynessä säässä piti oikein ottaa paita pois. Suoritimme aamukävelyn järvelle, naisemme passasivat moisen hullutuksen. Järvellä oli rauhallista, ei edes kuikkia näkynyt, ei ole näkynyt koko kesänä.
Vieraat lähtivät iltapäivällä.
Myös Ullan kanssa lähdimme. Olemme pari päivää matkoilla.

2.7.17, sunnuntai:
Ajoimme aamusta Nauvoon ja saimme sinne vieraaksemme tuttavapariskunnan.
Päivä kului rattoisasti jutellen, syöden ja hiukan siinä tuli nautittua nestemäisiä virvokkeita.
Ilta kului samoissa askareissa.
Emme laulaneet emmekä muutenkaan herättäneet pahennusta ympäristöömme.

1.7.17, lauantai:
Kun olin saanut lahjaksi osallistumisen Paavo Nurmen kympille, niin pakkohan se oli tällaiselle saidalle miehelle osallistua kisaan. Eilen kävin jo hakemassa kilpailunumeron ja sain sieltä teknisen paidan kaupanpäällisiksi.
Ilma oli lyhyen matkan juoksuun täydellinen. Lämpöä parikymmentä astetta ja aurinko oli pilven takana. Ainoa miinus oli suhteellisen kova tuuli.
Lähtö tapahtui V. Aaltosen museon edestä satamaan päin. Alkumatka oli siten myötätuuleen. Aloitin rauhallisesti vaikka vauhti reilusti alle kuuden minuutin kilometrillä. Kiersimme entisen Wärtsilän konehallin mantereen puolelta ja palailimme takaisin päin Aurajoen rantaa. Löysin ison, romuluisen äijän eteeni vastatuuliosuudelle. Martinsillalta käännyimme taas myötäiseen ja juoksimme Linnakatua satamaan päin. Juoma-asemalla otinmukillisen vettä, se tuli tarpeeseen.
Ennen Turun linnaa käännyimme oikealle ja juoksimme kilometrin verran sisämaahan päin. Hetken päästä alkoi tulla vastaan sekä kympin että maratonin juoksijoita. Maratoonarit olivat tässä vaiheessa viiden tunnin menijöitä, niiden vauhti oli jo varsin verkkaista.
Käännöksen jälkeen oli enää neljä kilometriä jäljellä. Pulssi oli pysytellyt 150 nurkilla. Aloin hiukan kiristää ruuvia ja loppumatkan juoksin 160 pulssilla. Vauhti nousi pikku hiljaa ja viimeinen kilometri oli jo vauhtia 5.15.
Nettoajaksi muodostui 57.02. Järjestäjät antoivat ajaksi 16 sekuntia enemmän, sen verran kului aikaa ennen kuin ylitin lähtölinjan. Juoksu oli helppo ja aika kaksi ja puoli minuuttia parempi kuin helmikuussa Torreviejassa vastaavalla reitillä ja olosuhteissa. Keskipulssikin oli tänään kolme lyöntiä alhaisempi kuin talvella.
Sijoitus oli 180/552. Olen suoritukseeni erittäin tyytyväinen.

30.6. 17, perjantai:
Alkuvuoden harrastukset:

Tammi-kesäkuu 2017

 

 

 

Laji

Matka

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

 

km

h

 

m

 

Vaellus

255

57

86

1014

42

Juoksu

429

51

128

2024

62

Hiihto

230

27

118

2288

8

Suunnistus

138

22

144

2635

33

Kävely

107

20

87

451

14

Kuntop.

 

8

 

 

24

Pyöräily

118

6,5

112

737

7

Soutu

2

0,7

 

 

1

Maastojuoksu

3

0,5

122

102

1

YHTEENSÄ

1282

194

128

9251

192

On näköjään puolessa vuodessa noustu Mount Everestille!

29.6.17, torstai:
Tänään näin täällä Huhkolan kaupunginosassa varsin kattavan joukon eläimiä.
Kun ajelin kaupungille, niin kolmensadan metrin päässä kotoamme kaurisemo ylitti rauhallisesti katua. Sen perässä seurasi kaksi vasaa. Lienevät samat, joita kuvasin pari viikkoa sitten. Silloin vasat olivat vielä kovin heikkojalkaisia ja kävelivät hitaasti ja huojuen kuin humalainen.
Illalla kymmenen jälkeen menin huoneeni ikkunaan ja viiden metrin päässä jänis puputti ruohoa hyvin rauhallisesti. Kuvasi sitä ikkunan ja säleverhojen läpi. Kun se siirtyi talon nurkan taakse, menin toiseen ikkunaan. Siellä en enää jänistä nähnyt, mutta aidan juurella harakka söi räkättirastaan poikasta. Leikkasin päivällä pensasaitaa ja havaitsin, että räksyllä oli pesä ja poikaset siellä. Nyt yksi poikasista joutui kierrätykseen.

28.6.17, keskiviikko:
Nurmikoiden ajoa ja kaupassa käyntejä.
Illalla Turku-Rasteille. Olin eilisestä oppinut ja tänään aika virheetön suoritus. Sijoitus viides vähän yli sadan kisailijan joukossa.
Ja tässä animaatio metsän tapahtumista!
Kun olet klikannut tuosta yläpuolelta tuota sinistä kenttää, näkyviin tulee kartta ja siinä sininen kolmio. Klikkaa sitä kolmiota, niin sitten lähtee kisa liikkeelle. Se häntä siittiön perässä on minuutin mittainen. Eli mitä pitempi häntä, sitä kovempi vauhti. Sitten kun häntä on poissa, niin Laineman poika on eksynyt ja itkee paikoillaan ihmetellen mitä tehdä.

27.6.17, tiistai:
Janin porukka heräsi aikaisin tullen aamiaiselle jo yhdeksän jälkeen. Sitten pakkasivat auton ja lähtivät Turun suuntaan ja Muumimaahan. Maija lunasti joululahjansa lapsille, aikuiset taisivat mennä katsomaan Turun liikkeiden tarjontaa.
Me Ullan kanssa tyhjensimme jääkaapin ja tölkkivaraston ja lähdimme myös kaupunkiin. Kesäpaikkamme ei jää ihan yksin, sillä naapuriin tulivat Rainer ja Gun-Lis Ruotsista kesää viettämään. Ovat ilmeisesti lukeneet Suomen säätiedotuksia ja päättivät ensimmäisen kerran historiassa tulla tänne vasta Juhannuksen jälkeen.
Illalla pääsin taas pitkästä aikaa suunnistuksen pariin. Muuten meni hyvin, mutta yhdellä rastivälillä tein ympyrän, kun luin rastiväliä väärään suuntaan. Vanhuus ei näköjään tule yksin. Tämä huti tuli rastiväillä 4-5.
Tässä linkki reitin ja virheen seurantaan!

26.6.17, maanantai:
Sää ei edelleenkään mahdollistanut saareen menoa, uintia ja auringonpalvontaa.
Harrastimme lasten ja lastenlasten kanssa lähinnä sisäpelejä. Shakkia, korttipelejä ja sen sellaisia.
Ennen saunaa Joona halusi juosta saunalenkin. Se tapahtui kahdensadan metrin radalla, jossa oli polkua ja korkeuseroa riittävästi. Joona juoksi siinä kolme kilometriä aikaan 18.17. Amalia kellotti yhden kierroksen ajaksi 54 sekuntia. Minä lähdin saunalenkille ja juoksin ensin kaksi kierrosta tätä lenkkiä. Aikaa kului 1.30 kierrosta kohden ja olin aika valmis. Nuo lapset ovat kyllä lahjakkaampia juoksijoita kuin minä. Siihen tosin ei paljoa tarvita. Joten sanotaan, että ne ovat äärettömän paljon lahjakkaampia!
Marin porukka lähti naapurista iltapäivällä ja Juha illalla veneellä.

25.6.17, sunnuntai:
Sillä aikaa kun kävin kaupassa, niin Nokian insinööri tutki laituriamme ja palattuani hän ehdotti laiturin nostamista Paroni von Münchhausenin opein. Paronihan kerran upposi suohon kainaloitaan myöten. Siinä hiukan pähkäiltyään paroni tarttui omaan tukkaansa ja nosti itsensä ylös suosta.
Hieman samalla systeemillä me nostimme laiturin ylös ja pönkkäsimme tavaraa vajonneen kulman alle. Hiukan siinä asennuksessa oli virityksen makua, mutta katsoimme, että kyllä se talveen saakka kestää ja parhaassa tapauksessa jäätkin.
Joona ja Amalia jatkoivat juoksukisaansa. Sen verran olivat molemmat hapoilla, että tänään ajat eivät parantuneet. Minäkin juoksin yhden kierroksen, mutta hävisin jälkikasvulle kaksikymmentä sekuntia. Jani meni myös radan kerran, aloitti vahvasti mennen pahasti hapoille ja keskeytti kisan.
Ulla teki avustuksellani täytekakun mansikkakuorrutuksella (se oli Amalian käsialaa) ja illalla nautimme sen Janin, Juhan ja Johanneksen nimipäivien kunniaksi. Juha nimittäin ilmestyi iltapäivällä joukkoomme.

24.6.17, Juhannus:
Heräsin niin aikaisin, että sade ei vielä ollut alkanut.
Ennen kuin sain aamutoimeni tehtyä, alkoi sataa tihuuttaa ja sitä vettä tuli taivaalta koko armaan päivän. Tuuli oli kohtuullinen ja lämpötila myös. Talvisääksi yli kymmenen asteen lämpö oli suorastaan helteinen.
Juniorijoukkueella oli tarkoitus mennä veneellä Rumariin vastaanottamaan Johannesta. Se jäi haaveeksi sateen takia. Ilmastonlämpeneminen kiittää, turha bensiinin poltto jäi tekemättä.
Tämä Juhannus tullaan muistamaan siitä, että leikit ja pelit pelattiin sisätiloissa. Ja kun viima tuli ikkunoista sisälle, niin pukeuduttiin talvivaatteisiin.
Loppuviikoksi eilen luvattiin kolmenkymmenen asteen helteitä. Tänään säätiedotusta muokattiin sen verran, että seuraavat kymmenen päivää lämpötila on ylimmillään viisitoista astetta ja vettä satelee harva se päivä.
En ollenkaan ihmettele, että Trump ja hänen kaltaisensa hieman kosteilla puruilla varustetut ihmiset todistavat, että ilmaston lämpeneminen on peruutettu!
Juoksukelinä tämä sää on aivan ihanteellinen. Kävin juoksemassa iltapäivällä kahdeksan kilometrin lenkin alle kuuden minuutin km-vauhdilla. Eikä syke noussut kuin hiukan yli sadanneljänkymmenen.

23.6.17, Juhannusaatto:
Nyt tämä persujen ruudinkeksijä Kike Elomaa seurasi isänsä Arvo Sainion jalanjälkiä. Isä loikki aikoinaan kansanedustajana SMP:n ja SKYP:in välillä pariinkin kertaan yhden vuorokauden aikana. Kike lähti persuista Sinisiin ja yön yli nukuttua takaisin persuihin.
Kuka näitä äänestää?? Tietysti päättämättömillä ja tyhmillä pitää olla ehdokas, johon samaistua!
Aatto sujui rauhallisesti. Janin porukka kävi päivällä merellä ja me Ullan kanssa saunottiin sillä aikaa. Nuoriso saunoi kotiin tultuaan.
Sen jälkeen nautimme uusista perunoista ja savustetusta kirjolohesta tykötarpeineen.
Illalla poltimme kokon tynnyrin puolikkaassa. Poltimme yhden vanhan kalusteen ja toimme lisäksi roskapuuta ympäristöstä.
Illan päätteeksi Joona teki juoksureitin, pituutta neljänneskilometri ja nousua kymmenkunta metriä. Aikaa otettiin useamman kerran. Yllättäen Amalia oli pikkuisen Joonaa nopeampi. Me Janin kanssa jätimme kisan väliin vaikka olimme nauttineet pari lasillista voimajuomaakin.

22.6.17, torstai:
Janin porukka löysi tiensä Nauvoon iltapäivällä.
Siinä se ilta kului rattoisasti kaikenlaista puuhaten.
Amalia teki kärrynpyöriä ja juoksi ympäriinsä. Hän kävi myös Janin kanssa ongella – saalista ei tullut.
Joona pelasi Ullan kanssa shakkia ja voitti ottelun. Minäkin sain revanssin viimekertaiselle tasapelille talvella.
Iltapalaksi luonnollisesti paistoimme lettuja grillillä. Grilli alkaa vaan olla niin huonossa kunnossa, että letut jäivät ihan vaaleiksi, vaikka täydellä teholla niitä paistoin. Hyvin ne kuitenkin tekivät kauppansa.
Eikä toimintaa haitannut hieman viileä sää. Lämpötila jäi viidentoista asteen paikkeille mutta aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta.

21.6.17, keskiviikko:
Vuoden pisin päivä. Ei sentään lämpimin. Lämpötila alle viisitoista astetta ja luoteistuuli teki kelistä jäätävän.
Lähdin sentään juoksemaan. Kävin kääntymässä Sundströmin rannassa ja juoksin viisi kilometriä reippaasti ja lopun puolitoista jäähdytellen. Jalassa oli Hokan Bondi4 tossut. Ne eivät oikein sovellu reippaaseen juoksuun. Hankin ne ultrajuoksua varten, mutta eivät taida siihenkään sopia.
Kävimme Ullan kanssa kaupassa ostamassa purtavaa Juhannukseksi.
Siivosin vierasmajan ja saunan perusteellisesti. Siis oman mittapuuni mukaan.
Tyhjensin puuceen säiliön. Siellä ei ollut muuta kuin tämän kesän omat tarpeeni. Ulla kun käyttää sisävessaa.
Ajoin hieman nurmikoita ja tein niittohommia.
Tulisi vaan äkkiä talvi, niin ei olisi kuin yhden kiinteistön talonmiehen hommat tehtävänä!

20.6.17, tiistai:
Mökillä. Vettä satoi. Tuuli pahuksesti. Vähän sisätöitä.
Iltapäivällä selkeni ja tein kaupan eteiseen uuden räystäslaudan sekä kiinnitin siihen tuomani rännin. Johan se oli pari vuotta ilman. Vaimo jaksoi näin pienestä asiasta muistuttaa useammin kuin kerran.
Naapurin isäntä jättää joka kesä pari vakoa perunoita puron toisella puolella olevalle pellolle. Kävin siellä ja nostin muutaman varren. Potaatit olivat pieniä ja hädin tuskin sain sieltä kahden ihmisen annoksen. Olivat niin pieniä ja kuivia, että seuraavat perunat haetaan tilallisten omista myymälöistä. Niitä on tässä lähistöllä kolme kappaletta.









-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!



-----------------------------------------------------------------------------------


31.12.12, maanantai:

 

Vuosi 2012

 

 

 

 

YHTEENSÄ

2588 km

 

342 h

130

283


-----------------------------------------------------------------------------

31.12.11, lauantai:
 

Vuosi 2011 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3275,6 km 7.04 min/km 391 h 126 309

 


------------------------------------------------------------------------------------------

31.12.10, perjantai:
 

2010 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3346,8 km 7.28 min/km 427 h 32 min 122 367

----------------------------------------------------------------------------------------------

2009 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2766,9 km 7.38 min/km 357 h 42 min 121 302

---------------------------------------------------------------------------------------------------

2008 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2136,4 km 7.54 min/km 283 h 5 min 58 s 128 236

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter