Blogi:

24.4.18, tiistai:
Eilen juoksin puolireippaan lenkin. Se kulki mukavasti.
Tänään yritin juosta hiukan pidemmän, mutta oli vetelää menoa. Ei jaksanut laisinkaan. Tuskin se eilinen lenkki painoi, illan oluet ehkä enemmän.
Tai sitten rasitti työnteko. Väsäilin pitkin päivää kaikenlaista. Pahinta oli kylpyhuoneensilikonieristeiden uusiminen. Hankalassa paikassa vanhan poistaminen oli viedä hermot. Eikä se sauman tekeminenkään aloittelijalta sujunut kovin hehkeästi. Mutta jälki oli tietenkin aivan priimaa.
Huomenna aloitamme mökkikauden. Kävin ostamassa kaiken tarvittavan, jotta voisimme viettää siellä pari päivää. Siis oikein yöpyä jo nyt, vaikka kyseessä on kesämökki.
Ehdin vielä suunnitella tulevia kisoja. Tähtäin on nyt asetettu Vantaan maratonille lokakuussa. Tavoiteaika on 4.47.47. Saa se allekin mennä.

23.4.18, maanantai:
Tänään sain taas viettää viihtyisän illan vanhojen kurssikavereiden kanssa. Oluen juonti oli kiedottu nimikkeen ”aktiviteettitoimikunnan kokous” alle. Nimi oli tietenkin tarkoitettu rauhoittamaan vaimoväkeä ja helpottamaan iltaloman saantia. Kahdeksan, eli noin kolmasosa, oli tällä kertaa saanut luvan lähteä hurvittelemaan Turun syntiseen iltaelämään.
Laskujeni mukaan tein syntiä viisi kertaa. Vauhti on tuntuvasti hidastunut parin vuosikymmenen takaisesta nautiskelusta.
Teimme myös päätöksiä. Päätimme lähteä kesäkuussa kouluttautumaan merenkulkijoiksi. Kouluttajaksi päätettiin kutsua kaksi avomeripurjehtijaa ja kaksi moottoriveneilijää. Kumpikaan purjehtijoista ei ole Hjallis Harkimo, vaikka hän varmasti olisi halunnut liittyä seuraamme.
Urheilua harrastavana ihmisenä palasin illasta takaisin kävellen. Garminin mukaan kotimatka kesti kuusikymmentä viisi minuuttia ja matkaa kertyi 6,22 kilometriä.
Menomatka sujui bussilla. Tällä kertaa osasin mennä oikeaan bussiin, se vei suoraan kauppatorille. Kiireissäni en ehtinyt tutustua Kauppatorin tilanteeseen, sitä kun on alettu tuhota maanalaisen parkkipaikan tieltä.

22.4.18, sunnuntai:
Tämä Hjalliksen poppoo on pyörittänyt mediaa koko viikonlopun.
Tuleva valtakunnanjohtajamme on saanut ajatuksiaan esille niin lehdistössä, telkkarissa ja somessa vaikka kuinka.
Loistava suoritus mieheltä, joka on aina sen näköinen kuin olisi menossa verhojen taa piiloon. Ja joka puhuu niin epäselvästi, että ainakin tällainen kuulovammainen ei juuri saa selvää, mitä hän höpäjää.
Hänen palavasilmäinen adjutanttinsa Mikael Jungner sen sijaan artikuloi selkeästi, vaikka tämän entisen sosialistin sanoma joskus on tyhjää sanahelinää. Hjalliksen puhetta ei helinäksi voi kutsua edes piloillaan.
Sekä Harkimo että Jungner ovat siis toimineet muissa puolueissa. Molemmat ovat lähteneet, kun eivät ole oikein ymmärtäneet, että politiikka on sellainen asia, jossa huomioidaan myös muiden mielipiteet. Molemmat herrat ovat vain seuranneet omaa egoaan. Molemmilla se ego on kohtuullisen suuri.
Sellainen soveltunee hyvin yksinvaltaiseen johtamiseen. Mutta demokratiassa politiikka ei ole pelkkää johtamista. Se on myös neuvottelua ja tiettyjen kompromissien tekemistä ja hyväksymistä. Siihen ei liene kummallakaan herralla kovin vahvoja edellytyksiä.
Mutta sen ne saavat aikaiseksi, että seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousee kuudenkymmenen ja kuoleman välissä olevien suosikki, sosialidemokraatit.
Ja pääministeriksi nousee Antti Rinne. Mies menneisyydestä, ammattiyhdistysliikkeestä. Voi Suomi parkaa!

21.4.18, lauantai:
Suunnistuskausi jatkui. Lähirastit järjestettiin Ohikulkutien varrella Piikkiössä. Mutta suunnistamaan meidät vietiin moottoritien pohjoispuolelle Jättänväljä-nimiselle alueelle. En tiedä mistä paikka on nimensä saanut. Ei siellä jättejä näkynyt, väljää oli kyllä, vaikka kartan alueella oli muutama talo.
Valitsin matkakseni viiden kilometrin reitin, kun mukana oli Maija, hän otti kolme kilometriä. Palautuminen viikon takaisesta liikunnasta ei ollut vielä täydellistä. Jo ensimmäiselle mäelle kiipeäminen teki tiukkaa. Suunnistus sujui muuten hyvin mutta yhdellä ratilla tuli yli viiden minuutin pummi. En vaan saanut kiinni kartasta hankalalla, pienipiirteisellä mäellä.

20.4.18, perjantai:
Hjallis Harkimo, yksinpurjehtija, on perustanut uuden puolueen. Tai paremminkin aikoo perustaa, koska puolueeksi pääsee vasta, kun on riittävästi kannatuskortin allekirjoittaneita kansalaisia.
Poliittisen johdon kuuliainen kolumnisti Timo Haapala hersyttelee Ilta-Sanomissa Harkimoa ja hänen perässähiihtäjiään. Vai pitäisikö sanoa -purjehtijoita.
Keskiviikon ja torstain kuluessa sai jo vihiä, keitä pikkuapureita Harkimo on saanut mukaansa.
Haapalan mukaan niminä on mainittu Sdp:n entinen puoluesihteeri, puolueensa jättänyt Mikael Jungner ja nippu muita Harkimon kaltaisia showmaakareita, muiden muassa Jethro Rostedt ja Tuomas Enbuske, jotka haastattelevat toisiaan ilta toisensa jälkeen tv:n viihdeohjelmissa. Jethro Rostedtin nimi nosti jo hymyn kasvoille eduskunnassakin. Tämän turkulaisen kokoomusvaltuutetun pyörittämä tv-visailu Onnenpyörä liittyi oikeastaan päivän teemaan.
Haapalalla on pari nimiehdotustakin uudelle puolueelle.
1. Me Harkimot
2. Napu – Narsistinen Puolue
3. Onnenpyörä
Myös puolueen kukka tulee itsestään selvästi olemaan narsissi.
Hauska seurata mitä tämä mahdottoman mukava ja pätevä omaan napaansa tuijottaja saa aikaan kevään ja loppuvuoden aikana.

19.4.18, torstai:
Pitää nyt hehkuttaa ultrajuoksun tämän hetken maailmanlistaa. Siellä on kärkikymmenikössä yksi tuttu mies!
Siis ikäluokassa, ei sentään absoluuttisessa kärjessä, enhän minä muutenkaan ole absolutisti.
World Ranking, 6 h men, 2018, Age group M70: 

Rank

Performance

Age graded

Original name

Nat.

Cat

Cat. Rank

Date

Venue (Country)↓

1

51.000 km

68.872 km

 Venker, Paul

GER

M70

1

10.03.2018

Rheine (GER)

2

49.969 km

67.480 km

 Montemurro, Stefano

ITA

M70

2

17.03.2018

Putignano (BA) (ITA)

3

48.588 km

66.341 km

 Homberg, Friedhelm

GER

M70

3

08.04.2018

Mörfelden-Walldorf (GER)

4

47.073 km

63.569 km

 Ito, Norio

JPN

M70

4

11.02.2018

Taipei City (TPE)

5

46.627 km

62.967 km

 Lainema, Ilkka

FIN

M70

5

14.04.2018

Kaarina (FIN)

6

45.747 km

64.071 km

 Yu, Cheng-Tung

TPE

M70

6

11.02.2018

Taipei City (TPE)

7

44.725 km

61.066 km

 Hung, Chun-Shan

TPE

M70

7

18.03.2018

Taipei (TPE)

8

44.040 km

60.131 km

 Felser, Klaus

GER

M70

8

08.04.2018

Mörfelden-Walldorf (GER)

9

43.898 km

60.666 km

 Russo, Felice

ITA

M70

9

17.03.2018

Putignano (BA) (ITA)

10

43.708 km

61.216 km

 Rouyer, Serge

FRA

M70

10

31.03.2018

Saint Fons (FRA)

18.4.18, keskiviikko:
Päivän hyvä työ tuli tehtyä heti aamulla. Nukuin pitkään ja kävin hakemassa päivän lehden postilaatikolta vasta puoli yhdeksältä.
Naapurin rouva oli tamppaamassa mattoja, kertoi aloittaneensa kevätsiivouksen. Juttelimme siinä niitä näitä, kun näin sormuksen seinällä roikkuvien alumiinitikkaiden askelmalla. Otin sormuksen käteeni ja näytin sitä naapurillemme kysyen, onko tämä sinun. Hän meni hiljaiseksi ja kysyi mistä sen löysin. Näytin paikan. Hän sanoi etsineensä sitä monta viikkoa, ei ollut uskaltanut kertoa edes sormuksen antaneelle miehelleen. Kertoi sen olevan jonkin verran kallis timanttisormus ja lupasi niiata kauniisti, kun seuraavan kerran tapaamme. Oli niin onnellisen näköinen, että taisi olla todella arvokas sormus!
Iltapäivällä kävin ensimmäisellä juoksulenkillä ultran jälkeen. Alku oli hieman kankeaa ja reisissä oli vielä maitohappoa jäljellä, vaikka en ole maitoa nauttinut vuosikymmeniin.
Pikku hiljaa vauhti nousi ja askel alkoi rullata. Keskisyke jäi alle aerobisen kynnyksen ja vauhti oli reilusti alle seitsemän minuutin kilometrillä. Harjoittelu palkitsee.

17.4.18, tiistai:
Vielä kerran palaan lauantain juoksuun. Lupaan, että tämä on viimeinen kerta. Tai viimeistä edellinen…
Kierrosajat julkistettiin ja ne ovat tässä:

KARU, Kierrosajat, kierros 430,66 m

 

 

Kierros

Aika

K-aika

Ka. Nopeus

 

1

0:03:06

0:03:06

0:07:12

 

 

2

0:06:07

0:03:01

0:07:06

 

 

3

0:09:17

0:03:10

0:07:11

 

 

4

0:12:20

0:03:03

0:07:10

 

 

5

0:15:29

0:03:09

0:07:11

 

 

6

0:18:42

0:03:13

0:07:14

 

 

7

0:21:54

0:03:12

0:07:16

 

 

8

0:25:07

0:03:13

0:07:17

 

 

9

0:28:22

0:03:15

0:07:19

 

 

10

0:31:56

0:03:34

0:07:25

 

 

11

0:35:07

0:03:11

0:07:25

 

 

12

0:38:15

0:03:08

0:07:24

 

 

13

0:41:29

0:03:14

0:07:25

 

 

14

0:44:34

0:03:05

0:07:24

 

 

15

0:48:22

0:03:48

0:07:29

 

 

16

0:51:34

0:03:12

0:07:29

 

 

17

0:54:37

0:03:03

0:07:28

 

 

18

0:57:41

0:03:04

0:07:26

 

 

19

1:00:56

0:03:15

0:07:27

 

 

20

1:04:06

0:03:10

0:07:27

 

 

21

1:07:28

0:03:22

0:07:28

 

 

22

1:10:34

0:03:06

0:07:27

 

 

23

1:13:42

0:03:08

0:07:26

 

 

24

1:16:58

0:03:16

0:07:27

 

 

25

1:20:01

0:03:03

0:07:26

 

 

26

1:23:14

0:03:13

0:07:26

 

 

27

1:26:29

0:03:15

0:07:26

 

 

28

1:29:56

0:03:27

0:07:27

 

 

29

1:33:18

0:03:22

0:07:28

 

 

30

1:36:35

0:03:17

0:07:29

 

 

31

1:39:59

0:03:24

0:07:29

 

 

32

1:43:14

0:03:15

0:07:29

 

 

33

1:46:48

0:03:34

0:07:31

 

 

34

1:49:59

0:03:11

0:07:31

 

 

35

1:53:12

0:03:13

0:07:31

 

 

36

1:56:33

0:03:21

0:07:31

 

 

37

1:59:48

0:03:15

0:07:31

 

 

38

2:03:13

0:03:25

0:07:32

 

 

39

2:06:33

0:03:20

0:07:32

 

 

40

2:09:52

0:03:19

0:07:32

 

 

41

2:14:10

0:04:18

0:07:36

(pissalla)

 

42

2:17:25

0:03:15

0:07:36

 

 

43

2:20:41

0:03:16

0:07:36

 

 

44

2:24:11

0:03:30

0:07:37

 

 

45

2:27:28

0:03:17

0:07:37

 

 

46

2:30:50

0:03:22

0:07:37

 

 

47

2:34:15

0:03:25

0:07:37

 

 

48

2:37:42

0:03:27

0:07:38

 

Puolimaraton

49

2:41:10

0:03:28

0:07:38

 

 

50

2:44:36

0:03:26

0:07:39

 

 

51

2:47:48

0:03:12

0:07:38

 

 

52

2:51:08

0:03:20

0:07:39

 

 

53

2:54:34

0:03:26

0:07:39

 

 

54

2:57:57

0:03:23

0:07:39

 

 

55

3:01:19

0:03:22

0:07:39

 

 

56

3:04:42

0:03:23

0:07:40

 

 

57

3:08:16

0:03:34

0:07:40

 

 

58

3:11:57

0:03:41

0:07:41

 

 

59

3:15:38

0:03:41

0:07:42

 

 

60

3:19:13

0:03:35

0:07:43

 

 

61

3:23:01

0:03:48

0:07:44

 

 

62

3:26:48

0:03:47

0:07:45

 

 

63

3:30:14

0:03:26

0:07:45

 

 

64

3:33:53

0:03:39

0:07:46

 

 

65

3:37:29

0:03:36

0:07:46

 

 

66

3:40:57

0:03:28

0:07:46

 

 

67

3:44:46

0:03:49

0:07:47

 

 

68

3:48:45

0:03:59

0:07:49

 

 

69

3:52:24

0:03:39

0:07:49

 

 

70

3:55:53

0:03:29

0:07:49

 

 

71

3:59:17

0:03:24

0:07:50

 

 

72

4:02:36

0:03:19

0:07:49

 

 

73

4:06:08

0:03:32

0:07:50

 

 

74

4:09:27

0:03:19

0:07:50

 

 

75

4:13:03

0:03:36

0:07:50

 

 

76

4:16:23

0:03:20

0:07:50

 

 

77

4:19:55

0:03:32

0:07:50

 

 

78

4:23:07

0:03:12

0:07:50

 

 

79

4:26:39

0:03:32

0:07:50

 

 

80

4:29:55

0:03:16

0:07:50

 

 

81

4:33:19

0:03:24

0:07:50

 

 

82

4:36:37

0:03:18

0:07:50

 

 

83

4:39:44

0:03:07

0:07:50

 

 

84

4:43:03

0:03:19

0:07:49

 

 

85

4:46:13

0:03:10

0:07:49

 

 

86

4:49:37

0:03:24

0:07:49

 

 

87

4:52:53

0:03:16

0:07:49

 

 

88

4:56:09

0:03:16

0:07:49

 

 

89

4:59:30

0:03:21

0:07:49

 

 

90

5:02:55

0:03:25

0:07:49

 

 

91

5:06:04

0:03:09

0:07:49

 

 

92

5:09:21

0:03:17

0:07:48

 

 

93

5:12:29

0:03:08

0:07:48

 

 

94

5:15:43

0:03:14

0:07:48

 

 

95

5:19:08

0:03:25

0:07:48

 

 

96

5:22:15

0:03:07

0:07:48

 

 

97

5:25:20

0:03:05

0:07:47

 

Maraton

98

5:28:33

0:03:13

0:07:47

 

 

99

5:31:48

0:03:15

0:07:47

 

 

100

5:34:57

0:03:09

0:07:47

 

 

101

5:38:02

0:03:05

0:07:46

 

 

102

5:41:12

0:03:10

0:07:46

 

 

103

5:44:28

0:03:16

0:07:46

 

 

104

5:47:38

0:03:10

0:07:46

 

 

105

5:50:43

0:03:05

0:07:45

 

 

106

5:53:45

0:03:02

0:07:45

 

 

107

5:56:36

0:02:51

0:07:44

 

46.511 m

108

5:59:19

0:02:43

0:07:44

 

Maali=46.627 m

6:00:00

 

 

 

Yksi kierros meni yli neljän minuutin. Kaksi viimeistä alle kolmen, joten voimia oli jäljellä vaikka muille jakaa. Kaikki muut tähän väliin, tupakallakaan en ehtinyt käydä!

16.4.18, maanantai:
Tänään olin jo niin pirteä, että kävin tunnin pyörälenkillä. Se sujui mukavasti, mutta juoksuaskelten ottaminen on vielä hakusessa. Jospa huomenna sitten!
Viralliset lopputulokset lauantain juoksusta tulivat. Lopputulokseni oli 46,6 kilometriä. Sillä sijoitutaan tällä hetkellä maailmantilastossa viidenneksi tämän vuoden yli seitsemänkymmentävuotiaiden urosten joukossa.

15.4.18, sunnuntai:
Sen verran oli eilen illalla adrenaliinia elimistössä, että nukkumisesta ei tullut käytännössä mitään. Muutaman kerran torkahtelin ja aamulla taisin ihan nukkuakin pari tuntia.
Kävin pienellä kävelylenkillä ja tapasin alueellamme asuvan pariskunnan, joka harrastaa maratonjuoksua. Pääsin siis kehumaan eilistä suoritustani.
Mikään paikka ei eilisestä hajonnut, joten tästä on hyvä jatkaa.
Mutta mihin, sitä en tiedä itsekään.

14.4.18, lauantai:
Tämä suuri päivä koitti vihdoin hyvin nukutun yön jälkeen. Garmin kertoi, että olin nukkunut yli yhdeksän tuntia, siitä syvää unta yli viisi tuntia. Ei siis pahemmin jännittänyt päivän ultraaminen.
Olen lähes puoli vuotta harjoitellut ultrajuoksujen moninkertaisen Suomen ennätysmiehen Jari Tompon laatiman ohjelman mukaisesti. Aloitettaessa 12 tunnin ikäluokan Suomen ennätys oli Kalevi Saukkosen nimissä ja runsaat 72 kilometriä. Jari uskoi, että minulla - lahjattomalla juoksijalla – on mahdollista parantaa tätä ennätystä. Paineet tästä ennätyksestä kuitenkin karisivat joulukuussa, kun naantalilainen ikätoverini Pertti Kalliola laittoi tiskiin yli sadan kilometrin lukemat. Hän onkin ikäluokkansa kärkimies maailmantilastoissa kaikilla ultrajuoksun matkoilla. Oma tavoitteeni säilyi ennallaan Kalevin tuloksen rikkomiseksi.
Jarin ohjeita noudattaen treenasin keskivartalon tukilihaksia paljon enemmänkuin ennen. Tällaiselle pitkähkölle notkoselkäiselle menijälle niiden kunto pitkillä matkoilla on ehkä tärkeämpi kuin jalkojen. Myös pitkien lenkkien määrä oli suurempi kuin ennen. Kovien lenkkien osuus oli käytännössä vähäisempi kuin ohjelmassa neuvottiin, mutta eihän ultrajuoksija juoksekaan tonniviisisatasta.
Valmennussuhteemme oli väljä mutta antoisa. Koin tärkeäksi viikoittaisen palautteen antamisen. Luterilainen luonteeni kun tekee työn paremmin valvonnan alla kuin pelkästään omaan kontrolliin luottaen.
Viikko ennen kisaa sain ilmeisesti siite- ja katupölystä johtuvan poskiontelotulehduksen. Vasemmasta sieraimesta tuleva verinen räkä ei tehnyt oloa juoksun suhteen kovinkaan optimistiseksi. Sen takia vaihdoin matkani kuuden tunnin juoksuilotteluun, vaikka kuumetta ei ollut koko aikana.
Lähtö tapahtui iltapäivällä kolmelta. Aurinko paistoi eikä tuulikaan haitannut. Lämpötila oli noin viisitoista astetta, kevään lämpimin päivä.
Hieman epävarmana kunnostani ja terveydestäni lähdin juoksemaan vauhdilla noin kahdeksan kilometriä tunnissa. Siinä sai ottaa välillä muutaman kävelyaskeleenkin. Kaarinan urheilukenttää kiersi 70 ultraajaa. Monet olivat metsästämässä Suomen ennätyksiä sekä yleisessä sarjassa että ikäluokkakilpailussa. Mukana oli myös Mrs. Ultra, Maria Tähkävuori Paimiosta. Takavuosina hän juoksi kahdessa viikossa Nuorgamista Helsinkiin ilman lepopäiviä. Keskimääräiseksi päivämatkaksi tuli noin sata kilometriä. Sain hänet kierroksella kiinni jossakin kymmenen kilometrin kohdalla. Keskustelimme pari kierrosta, hän kertoi, ettei ole juossut kolmeen vuoteen yhtään puolimaratonia pidempää lenkkiä. Jatkoimme matkaa suurin piirtein samalla vauhdilla, Maria edellä minä perässä.
Hieman ennen puolta väliä alkoi askel painaa ja hidastin vauhtia noin kahdeksan minuutin km-vauhtiin. Kävelytuokiot lisääntyivät. Pulssi nousi ja aloin hieman pelätä, että olen edelleen hieman sairas. Kun kolme tuntia täyttyi, polveni alkoivat särkeä ja juoksu tuppasi loppua kokonaan. Kaivoin vyölaukustani yhden Burana kasisatasen ja nielaisin sen. Jo vartin kuluttua särky poistui ja pikku hiljaa vauhtikin parani. Tämän heikon tunnin aikana Maria otti minut kiinni ja meni ohi. Parhaimmillaan hän oli puoli kierrosta minua edellä.
Puolitoista tuntia jäljellä lopetin kävelysessiot kokonaan ja aloitin loppukirin. Kilometriajat tippuivat alle seitsemän ja puolen minuutin.
Maratonin ohitin ajassa noin 5.28.00. Se on paras aikani kahteen vuoteen ja 70-sarjassa ennätykseni.
Viimeiset viisi kilometriä juoksin jo seitsemän minuutin km-vauhtia ja saavutin Garminin mukaan tuloksen 47,75 kilometriä. Todellinen matka lienee hieman yli 47 km, koska Garmin mittaa matkan noin prosentin yläkanttiin. Tuloksella sijoitutaan tämän vuoden ikäluokan maailmantilastossa sijalle neljä tai viisi.
Rehellisyyden nimissä pitää kyllä todeta, että tämä on harvoin juostu matka ja ihan noin ylös en tule vuoden lopussa sijoittumaan maailmassa.
Mutta kyl mää maar vaan siltikin olen niin pahuksen kova juoksija!
J
Kovia olivat muutkin. Kisassa juostiin absoluuttiset Suomen ennätykset sekä miesten että naisten matkoilla. Lisäksi ainakin kolme ikäluokkien Suomen ennätystä.
Asun taloyhtiössä, jossa on viisi paritaloa ja ihmisiä täällä asustaa noin kolmekymmentä. Tässä ultrajuoksussa meitä oli mukana kolme. Uusimpana kuukausi sitten yhtiöön muuttanut englantilainen, jonka houkuttelin mukaan kisaan kun näin hänet pihalla ensimmäisen kerran. Paluumatkan hän tuli kyydissäni ja kehui kisaa. Lupasi tulla ensi vuonna uudestaan, jos kisa järjestetään.

13.4.18, perjantai:
Otin päivän rauhallisesti ja parantelin oloani. Se ei ole paras mahdollinen, kun nenä on tukossa poskiontelot täynnä.
Kävin kävelyllä ulkoilureitillä ihailemassa kevään edistymistä ja kuvaamassa muuttolintuja. Mitään mainittavaa ei etsimeen löytynyt.
Mutta sen verran liikuin, että tuli pissahätä. Poistuin kymmenen metrin päähän polulta aurinkoisen aukon laidalle. Aurinko paistoi silmiini ja suoritin vesienlaskun rauhallisesti. Kun olin palauttanut pikkuveitikkani takaisin  oikeaan paikkaansa, näin silmäkulmastani, että jotakin lähti liikkeelle jalan vierestä.
Se oli todella komea kyy. Lähes yksivärinen ja ajattelin hetken, että se on rantakäärme, jolta puuttuvat keltaiset laikut silmien vierestä.
Kyy pysähtyi kolmen metrin päähän ja jäi sellaiseen iskuasentoon. Otin kamera ja aloin kuvata olentoa. Kuvaaminen oli hankalaa täydessä auringonpaisteessa, valon ja varjon rajat häiritsivät työtäni.
Muutaman kuvan nappasin ja jätin kyyn paikoilleen. Se oli todella iso, varmasti naaras. Saattaapi lisääntyä kesällä, jos on tiineenä.

12.4.18, torstai:
Nyt vaikuttaa siltä, että pahin talvi on ohitettu.
Lastasin Skodan kesärenkaat takakonttiin ja ajoin liikkeeseen, jossa vaihdetaan renkaat kahdellakymmenellä eurolla. Se on niin pieni hinta, että eläkeläinenkin ajatteli, että antaa koneen ja ammatti-ihmisen tehdä vaihtotyö.
Siellä liikkeessä oli kuitenkin niin pitkä autojono, että käännyin takaisin kotiin. Kauhean huolimattomia ihmisiä, kun viimeisestä vaihtopäivästä on kohta viikko ja vielä vaan jonot ovat pitkiä.
Kaivoin siis ohjekirjan esille ja tutustuin auton nostokorvakkeiden sijaintiin.
Ne olivatkin hyvin selkeät. Ilmeisesti Tsekinmaalla ajatellaan teeseitse-miehiäkin. Homma hoitui lopulta helposti ja nopeasti.
Kyllä siinä minimipalkalle pääsi, varsinkin jos huomioidaan verotus.
Joten otan tämän hoidettavakseni taas syksyllä.

11.4.18, keskiviikko:
Runsas kuukausi sitten aloitin espanjan kielen opiskelun netin avulla. Joka päivä kännykkään tulee uusi oppitunti. Sen voi toistaa monta kertaa. Lisäksi vanhoja voi kerrata ja sivustatukea saa kaikenlaisista lisätehtävistä. Tähän mennessä olen opiskellut 36 päivää, olen käyttänyt aikaa opiskeluun keskimäärin kaksikymmentä minuuttia päivässä ja minulle on yritetty opettaa 685 eri sanaa. Näin kertoo minun kännykkäni.
Jos olisin kouluaikana opiskellut yhtä ahkerasti kieliä, niin tällä hetkellä puhuisin sulavasti suomea, ruotsia, englantia ja saksaa.
Valitettavasti vintti on sen verran hatara ja purut kosteita, ettei korvien väliin ole kovinkaan paljon jäänyt sanoja, ei ainakaan aktiiviseen käyttöön.
Mutta usko on vielä luja, että kun seuraavan kerran Espanjaan menen, niin osaan auttavasti toimittaa asiani paikallisella kielellä. Siihen on aikaa vielä puoli vuotta.

10.4.18, tiistai:
Kun tiedossa on maratonjuoksu tai pidempi urheilusuoritus, niin elimistöni alitajunta yrittää järjestää aina jotain sairautta estääkseen osallistumisen.
Ehkä minunkin pitäisi päästä alitajuntani kanssa samalle tasolle ja olla ilmoittautumatta mihinkään ultrasuoritusta vaativaan kisaan.
Ensi lauantaina on juoksu ja nyt poskiontelo on täyttynyt limasta. Tulehdus on tietysti kiusallinen ja toiseksi se vie kuntoa alaspäin.
Vaihdoin sarjan kahdentoista tunnin juoksusta kuuteen tuntiin. Toivon että alitajunta hyväksyy tämän ja antaa luonnon puhdistaa nenäontelot.
Kävin hakemassa uuden pyöräni liikkeestä ja ajoin sillä pienen testilenkin. Hyvältä tuntui ja tukevalta meno, kun ote ohjaustangosta oli leveä.
Yöllä tuli muutama sentti lunta ja aamulla oli maa märkä.
Mutta eteläiset tuulet ovat tuoneet uusia muuttolintuja näköpiiriimme. Olin ajaa autolla punakylkirastaan yli, kun sen oli aamulla vielä hieman kohmeessa eikä osannut hypähtää sivuun. Jarrutus pelasti linnun hengen.

9.4.18, maanantai:
Sain tänään myytyä cyclocros-polkupyöräni. Hinta oli huono, mutta meni sentään tutulle ihmiselle.
Kävin ostamassa sellaisen tavallisen vaihdepyörän. Siinä on leveä ohjaustanko ja sitä on tukeva ajaa. Siis tällaisen huonolla tasapainoaistilla varustetun vanhuksen.
Jospa tämän lelun ansiosta innostuisin hiukan enemmän pyöräilemään. Jäisi juoksu vähemmälle ja kuluneet polvinivelet pääsisivät hiukan helpommalla.
Käyn pyöränhakemassa vasta huomenna. Se pitää ensin varustella sopivaksi meikäläisen ajoihin. Siis lokasuojat, seisontatuki, tavarateline ainakin siihen laitetaan.

8.4.18, sunnuntai:
Näyttää siltä, että talvi menettää otteensa täällä pohjoisessa. Päivällä lämpötila lähenteli kymmentä astetta. Aloitimme grillauskauden.
Kesä alkaa sitten kun saamme uusia perunoita ja silliä. Nykyään kesä alkaa aikaisemmin, kun saamme uutta perunaa Skånesta jo toukokuun alussa. Hiukan ne ruotsalaiset perunat ovat vetisiä, mutta niin ovat ensimmäiset kotimaisetkin vedellä kasvatetut varhaisperunat. Kunnollista uutta perunaa saa vasta Juhannuksen jälkeen.
Kävin iltakävelyllä yhdeksän aikoihin. Vaikka kuulolaite jäi kotiin, niin mustarastaiden huilu soi koko matkan. Onkohan kukaan tehnyt laskentaa kuinka monta paria Turun asemakaava-alueella näitä mustia rastaita oikein pesii!

7.4.18, lauantai:
Sauli Niinistön kolmas poika sai tänään nimen. Ei siitä sitten tullutkaan Daavid Jeesus Johannesta, vaikka olin ihan varma tällaisesta juhlavasta nimestä. Runotyttö oli valinnut nimeksi Aaron. Onhan sekin hiukan raamatullinen, mutta vain hiukan.
Minä sen sijaan menin kevään ensimmäisille kansallisille suunnistuskilpailuilleni. Ne olivat Raisiossa periaatteessa tutussa maastossa, mutta yhtään tuttua paikkaa en bongannut. Hirvittävää haparointia oli koko suunnistus alusta loppuun. Sijoituin sentään tulosluettelossa puoleen väliin, joten kyllä ne muutkin olivat törmäilleet keväisessä metsässä.
Animaatio suunnistusreitistä löytyy TÄSTÄ!
Ja alla on selitykset töppäilyille.
K-1: Nousin turhaa kalliolle ja alas tulo vaati tukea puista ja pensaista, varmaan aikaa tuhraantui minuutti.
1-2-3-4-5: Pientä epävarmuutta rastien lähellä, aikaa kului.
5-6: Kaarsin oikealle enkä oikein tiennyt missä olin, hitaasti rastille.
6-7: Luin uudelleen rastiväliä 4-5 ja kun tajusin sen, oli pakko jatkaa alas polulle asti, pummia pari minuuttia.
Lopun oravanpolkuosuuden osasin mennä jo puhtaasti.
Kyl maar vilutti niin perusteellisesti.
Jalat ja pää vaihtoon!!

6.4.18, perjantai:
Kävimme tänään Puutarhanäyttelyssä Messukeskuksessa.
Maija ja Ulla kävivät siellä pari vuotta sitten, mutta minä olin ensikertalainen.
Jätin rouvat valitsemaan juurakoita ja kiertelin yksin näyttelyssä.
Tärkein anti oli se, että tapasin vanhan naapurini Paulan Naantalista. Hän oli siellä näytteilleasettajan ominaisuudessa.
Tämän jälkeen aloin etsiä neitiseuraani. Kiersin nämä kaksi hallia kahteen kertaan, ei löytynyt. Soitin heille, kumpikaan ei vastannut. Sitten palasin sille osastolle, jolle olin heidät jättänyt puoli tuntia aikaisemmin. Siellähän ne edelleen hipelöivät juurakoitaan mutta olivat jo valintansa loppusuoralla. Ehdin siis maksamaan Ullan ostokset.
Pitää nyt todeta, etten ymmärrä mitään kasvien kasvattamisesta. Ja vielä vähemmän niiden hankkimisesta.
Vein Ullan tervehtimään Paulaa. Sen jälkeen onneksi eväät messuihin tutustumiseen oli aika lopuillaan. Kävimme kahvilla ja sen jälkeen poistuimme näyttelystä.

5.4.18, torstai:
Teimme tänään retken kesämökillemme Nauvoon.
Ilma oli syksyinen, ei satanut mutta pilvet olivat alhaalla ja näkyvyys huono.
Menomatkalla emme nähneet edes lintuja, niin huono oli näkyvyys.
Mökillä oli vielä jäätä ja kulkeminen vaikeaa. Minä en kaatunut ja Ullakin vain kerran.
Pian lähdimme paluumatkalla ja ilma hieman selkeni.
Jo alkoi näkyä lintuja. Bongasimme uusina lajeina tänä vuonna kotkan koivun latvassa, kala- ja selkälokin, isokoskelon, naakan, töyhtöhyypän, kyhmyjoutsenen ja laulujoutsenen.
Kävimme tervehtimässä myös Juhaa ja palatessamme näimme valtavan kurkiparven merenrantapellolla. Laskin niitä olevan yli sata ja otin niistä runsaasti kuvia. Kuvista löytyi vielä metsähanhia.

4.4.18, keskiviikko:
Olen pitänyt kunnia-asiana käydä kerran talvessa katsomassa jääkiekkoa. Viime vuonna vierailin Turun Toverien kotihallissa Kupittaalla. Se on siitä mukava kohde, että sinne voi mennä vaikka kävellen ja ottaa väliajalla tuhti annos olutta.
Tämä vuosi meni sitten Tepsin merkeissä ja autoilin Länsi-Turkuun siihen halliin, jonka nimi nykyään vaihtuu nopeaan tahtiin. Kyseessä oli pudotuspelit ja semifinaaleiden ensimmäinen ottelu. Vastassa oli Tappara Tampereelta.
Peli on muuttunut sellaiseksi neitikiekoksi. Mailalla ei enää ronkita ja taklauksia nähdään ylen harvoin. Peli oli nättiä ja tasaista. Maaleja näissä peleissä tulee vähän ja tuuriakin tarvitaan. Tepsillä oli tuuria kahden ensimmäisen erän aikana ja se meni kahden maalin johtoon. Kolmannessa erässä Tappara tasoitti ja jatkoerässä otti voiton.
Jatkossa annan Tepsille mahdollisuuden ja jään kotiin.

3.4.18, tiistai:
Olen vihreä. Tosin en poliittisesti kuulu tähän vanhojen stalinistien ryhmään. Vaan siirryin elämäntavoiltani vihreäksi ja heitin repun selkääni ja kävin kävellen kaupassa. En tuonut mukanani kaljakoria vaan kevyempää tavaraa.
Illalla siirryin hieman raskaampaan urheiluun ja kävin Liedossa Satarasteilla. En muista näin liukkailla kallioilla ennen suunnistaneeni. Jäisten kallioiden päälle satoi eilen puhdasta lunta. Joten alusta oli petollinen. Varovaisesti liikkuen selvisin ehjin nahoin maaliin enkä edes kaatunut kertaakaan.
Animaatio suunnistuksesta on TÄSSÄ!

2.4.18, maanantai:
Paljon puhutaan tasa-arvosta ja siitä, että naisia sorretaan aina ja kaikkialla.
On totta, että keskimäärin naisten palkat ja eläkkeet ovat alempia kuin miesten vastaavat.
Mutta HS:n tekemän tutkimuksen mukaan naiset saavat parempaa eläkettä kuin miehet suhteutettuna heidän maksamiinsa eläkemaksuihin työaikana.
Yhtä maksamaansa eläke-euroa vastaan nainen saa elinaikanaan eläkettä lähes kolminkertaisesti maksamaansa summaan verrattuna. Miehellä tämä kerroin jää alle kahden.
Syy tähän löytyy tietenkin siitä, että naiset elävät paljon pidempään kuin miehet.
Ja tulevaisuudessa tilanne tulee tasoittumaan, kun miestenkin elinikä on nousussa ja lähestyy kiivaasti naisten vastaavaa.

1.4.18, sunnuntai:
Personal Trainerini kehotti minua juoksemaan pari yli kolmen tunnin lenkkiä ennen Kaarinan ultrajuoksua. Ne on jäänyt tekemättä mutta Pääsiäisen vieton lomassa tein kaksi pitkää lenkkiä viikonloppuna. Ensin lauantaina kaksi ja puoli tuntia kevyttä hölkkää ja tänään kolme tuntia kävellen ja hölkäten.
Vauhti oli runsaat kahdeksan minuuttia kilometrille, siinä sai aina välillä kävellä. Yritin kävellä reippaasti, vaikka se ei ole minulle ominainen tapa edetä. Olen hyvin hidas kävelijä.
Siinä kolmen tunnin hölkän aikana oli hyvää aikaa tehdä suunnitelmaa ultraa varten. Suunnitelma hioutui juoksun aikana seuraavaksi.
Ensimmäinen kuusi tuntia 8.15 kilometrivauhtia. Kun siinä ohessa pari kertaa istuskelee minuutin kaksi, niin maratonin matkan saanee kerätyksi ensimmäisen puolikkaan aikana.
Sen jälkeen siirryn kävelemään.
Kolme tuntia kymmenen minuutin km-vauhtia, siitä kertyy 18 kilometriä ja yhdeksän tunnin jälkeen kasassa olisi 60 kilometriä.
Sen jälkeen soisin itselleni taaperrusta 12 minuutin km-vauhtia ja kolmelle viimeiselle tunnille tulisi näin ollen matkaa 15 kilsaa. Lopputulos olisi siten 75 kilometriä.
Tämähän on helppoa kuin heinän teko!
Kirjaan tuloksen harjoituspäiväkirjaan jo nyt…

31.3.18, lauantai:
Vietimme eilen ulkoilupäivään. Aamulenkin jälkeen kävimme Aurajoen rannalla ihailemassa kevään tuloa. Emme todellakaan olleet siellä yksin, aurinkoinen länsiranta oli mustanaan ihmisiä.
Iltapäivällä avasimme terassikauden kotipihalla. Raahasin pöydän ja tuolit pihalle ja otin siellä aurinkoa yhdessä eversti Sandelsin kanssa.
Illalla menimme Ruissaloon kuulostelemaan pöllöjen ääntelyä. Niitä emme kuulleet, mutta mustarastaat lauloivat illan pimetessä laulujaan.
Menomatkalla näimme yhteensä 23 kaurista ja peuraa, ne olivat siis varmuudella eri yksilöitä. Suurin lauma oli kahdeksan kaurista ja toiseksi suurin kuusi valkohäntäpeuraa. On se kanta päässyt siellä mielettömän suureksi, kun Ruissalossa ei ole metsästetty luvallisesti eläimiä sataan vuoteen. Viime vuonna kanta arvioitiin yli neljäksisadaksi ja syksyllä annettiin ensimmäiset kaatoluvat saarella.

30.3.18, perjantai:
Heräsin näin Pitkäperjantain kunniaksi jo ennen seitsemää. Nauttimaan pitkästä päivästä.
Pääsiäispyhät alkavat tästä päivästä. Juutalaisten Kalevalan – Raamatun - mukaan Jumala uhrasi ainoan poikansa, jottei kukaan, joka häneen (Jumalaan) uskoo, joutuisi kadotukseen. Poika naulittiin ristiin perjantaina kahden rosvon keralla. Perimätiedon mukaan Jumalan poika kuoli ristillä ja haudattiin, mutta hän nousi haudasta kolmantena päivänä.
Kaikkivaltias Jumala (tai Allah tai millä nimellä häntä missäkin uskonnossa nimitetään) uhrasi poikansa, ettei häneen uskova joutuisi kadotukseen.
Tämän mukaan siis islamilainen taistelija, joka vahvassa uskossaan tappaa satoja jossakin attentaatissa, saa ikuisen elämän Jumalan suojeluksessa. Ja tämän uskonsotilaan tappamat uskottomat joutuvat kadotukseen. Ei kovin reilu velikulta tämä Jumala ole minun mielestäni.
Ja jos jeppe on kaikkivaltias, niin eikö hänellä ole parempaa keinoa uskovan pelastamiseksi, kuin poikansa uhraaminen?
Tarinassa on siis pahoja aukkoja. Raamattu ja koraani sinänsä ovat hyviä ohjeita kunnolliseen elämään. Mutta kun uskontoa käytetään vallan välineenä, niin hyvä asia tuhoutuu. Mutta kansaa on helpompi pitää talutusnuorassa, kun vallanhimoisten tukena on yläkerran isäntä, joka rankaisee maallisen hirmuhallitsijan puolesta.

29.3.18, torstai:
Sen verran on iltapäivisin kevättä ilmassa, että lähdin polkupyörällä Nummen Pyörään tarjoamaan Cyclocrossiani vaihdossa uuteen normaalipyörään. Olin etukäteen soittanut ja kysynyt heidän mielipidettään vaihtokaupassa. Puhelimessa kertoivat, että kyllä cyclolla näin keväällä on kysyntää.
Olisivat ne pyörän ottaneet vaihdossa ja tarjosivat siitä jotakin parin sadan euron luokkaa. Sanoin tarjoukselle kiitos ei ja poljin kiltisti cyclolla takaisin kotiin. Näköjään käytetystä pyörästä hyvitetään vielä vähemmän kuin käytetystä autosta.
Sanoivat, että laita ilmoitus tori.fi-sivustolle. Sieltä se kuulemma menee kaupaksi kohtuullisella hinnalla. Taidan jatkossakin pyöräillä tällä pyörällä, vaikka en ole oikein päässyt sinuiksi käyräsarvisen kanssa. Olen sillä sentään pyöräillyt lähes kaksituhatta kilometriä ja kaatunut vain alussa, kun opettelin käyttämään lukkopolkimia. Ja kaikki kaatumiset tapahtuivat, kun vauhti pysähtyi ja unohdin, että jalat oli lukittu polkimiin.

28.3.18, keskiviikko:
Tänään pääsin kevään ensimmäisille iltarasteille.
Turku-Rastit olivat Hirvensalossa sprinttikartalla, mittakaava 1:5000. Lähdin ihan ensimmäisten joukossa metsään, joten jalanjälkiä ei lumessa ollut. Ja jäässähän oli kaikki polut, niissä näkyi vielä vähemmän. Pientä hapuilua oli paikoin, mutta virheet jäivät luokkaan kaksi minuuttia yhteensä. Jaloissa painoi raskaasti eilinen pitkä lenkki.
Animaatio suunnistuksesta löytyy
TÄSTÄ.

27.3.18, tiistai:
Personal Trainerin ohje oli, että pitäisi juosta vielä pari pitkää lenkkiä ennen 12 tunnin juoksua huhtikuun puolessa välissä.
Siispä puin juoksuvaatteet päälle ja lähdin lenkille.
Pirullinen ilma hieman haittasi juoksemista. Lähtiessä aurinko paistoi, mutta hetken päästä alkoi tulla lunta ja tuuli oli aika voimakas. Ei se muuten häirinnyt, mutta sormet menivät lopussa aivan kohmeeseen, kun energiat loppuivat.
Vyöllä olleet vesipullotkin kylmenivät ja join runsaan kahden tunnin aikana vain 3 desiä vettä. Se on aivan liian vähän tällaiselle paksulle pojalle, jonka rasvaprosentti on yli 25. Vaikka eiköhän sinne rasvan sitomiseen ole tarvittu runsaasti nestettä, jota elimistö voi käyttää tarpeen tullen.
Alussa juoksu oli kankeaa, kun takana on viikon hiihtoleiri. Mutta pari reippaampaa vetoa hieman avasi lihaksia ja lopussa homma alkoi sujua lukuun ottamatta käsien jäätymistä. Pääsiäisen aikoihin pitää tehdä vielä yksi yli kolmen tunnin lenkki. Sen jälkeen voikin sitten levätä ja tehdä aina välillä rauhallisia suunnistuksia.

26.3.18, maanantai:
Lepopäivä kaikenlaisesta kuntoilusta. Tietysti istuminenkin vaatii kuntoa, vaikka ei sitä kehitä.
Olin Lapissa ottanut kamerallani RAW-kuvia. Niiden käsittely vaatii oman ohjelmansa ja sitä metsästin netistä. Paria latasinkin koneelleni, mutta ne vaikuttivat enemmän haittaohjelmilta kuin kuvankäsittelyyn tarkoitetuilta. Maksullisia ohjelmia tietysti olisi löytynyt, mutta saitana miehenä en niitä ostanut.
Canonin kameran mukana vuosia sitten oli tullut ohjelma, mutta sitä en enää löytänyt.
Kun mitään järkevää en saanut aikaiseksi, lähetin Canonille postia ja pyysin heitä kertomaan, miten saan ohjelman ladattua koneelleni.

25.3.18, sunnuntai:
Heräsin junassa siinä vaiheessa kun kelloja siirrettiin. Runsaat kaksi tuntia kulutin lukemalla Turun Sanomien näköislehteä ja juomalla VR:n tarjoamaa parin desin vesipullon, siis ainoastaan sisällön.
Ennen seitsemää sain auton ulos junasta, ajoimme Pyynikinharjulle, jossa Matin auto oli.
Poikkesimme aamukahvilla moottoritien varren huoltoasemalla.
Ennen kymmentä olin kotona ja pesin pari koneellista pyykkiä.
Iltapäivällä oli melkein pakko lähteä viiden asteen lämmössä pikku juoksulenkille.
Sillä tavalla sain kokoon 24 tuntia treeniä tällä viikolla. Järkeväähän se ei tietenkään ollut, mutta pitäähän sitä joskus elämässä tehdä tyhmyyksiäkin!

24.3.18, lauantai:
Aamulla oli pakkasta 18 astetta ja aurinko helotti siniseltä taivaalta.
Lähdimme jo yhdeksältä hiihtämään. Kohde oli Kesängin Keidas ja lettuaamiainen.
Paluumatkalla olin pakotettu tekemään pienen sakkolenkin, jotta maratoonarin käänteisluku täyttyisi. Matka siis tänään 24 kilometriä.
Kokonaisuudessaan kuuden päivän aikana tuli suksittua rauhallisella tahdilla 183 kilometriä. Hiusverisuonisto kiittää.
Sauna jälkeen kämpän siivous ja syömään. Perinteisesti kohde oli pizzeria Otso. Sen pizzat ovat niin isoja, että ylijääneestä saa illalla junassa iltapalan.
Autot lastattiin junaan viideltä ja kuuden jälkeen alkoi kotimatka.
Kutsuimme Maijan hyttiimme ja söimme pizzanpalat ja viimeistelimme reissun toisen punaviinipullon.
Ristin kädet ja laitoin silmät kiinni yhdeksän aikoihin.

23.3.18, perjantai:
Päiväksi luvattiin hienoa hiihtoilmaa ja lähdin kiertämään tunturia.
Pakkasta oli reilu kymmenen astetta ja keli oli huono kun hiihdin kohti Kesängin Keidasta. Kylmä vastatuuli pahensi vielä tunnelmaa, mutta Keitaan lämmössä ja maukkaan letun parissa olotila parani.
Jatkoin kohti Velhonkotaa. Sormet olivat edelleen hieman kohmeessa eikä suksien luistokaan ollut parhaimmillaan. Ennen kotaa oli kaksikymmentä kilometriä sivuutettu ja hiukan alkoi reisissä tuntua. Velhonkodalla söin munkin ja yhden suklaapatukan. Sieltä lähdettyä sai ensin kiivetä muutama kilometri ylämäkeen. Sen jälkeen tuuli jäi selän taakse ja aurinko oli lämmittänyt ladut mukavan luistaviksi.
Alamäkivoittoisella matkalla kohti Luosujärveä alkoi hiihto maistua ja järven kahvilassa join jälleen mehua ja söin vielä kolmannen kerran hiilareita.
Loppumatkalla piti tehdä kolmen kilometrin sakkolenkki, jotta sain täyteen maratonin verran kilometrejä.
Illallinen syötiin Ylläsrinne-hotellilla.

22.3.18, torstai:
Aamun kymmenen asteen pakkanen lämpeni iltapäivällä viiteen asteeseen.
Aurinko paistoi koko päivän, hiihtäminen oli tänään todella palkitsevaa, Kävimme Velhonkodalla, menomatka Tunturijärven kautta.
Paluumatka Luosujärven kautta. Keli oli tänään erinomainen.

21.3.18, keskiviikko:
Yöllä oli tullut reippaasti lunta ja lumisade jatkui heikkona koko päivän.
Lähdimme hiihtämään yhdeksän jälkeen ja suuntana oli Kesängin keidas. Keli oli hidas ja raskas. Mutta sehän se juuri kohottaakin kuntoa.
Kesängillä nautimme lettuja hillolla ja kermavaahdolla kuorrutettuna. Paluumatka samaa latua takaisin. Lumisade heikkeni, mutta ei se luisto parantunut. Kahteenkymmeneen neljään kilometriin meni reippaasti yli kolme tuntia.
Matilla on vaikeuksia tasapainon kanssa ja hänellä on tapana kaatua kun vauhti laskee nollaan. Tänään hän pysyi pystyssä, mutta minä kaaduin kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla pitkän laskun jälkeen pysähdyin ja käännyin katsomaan taakseni, missä muut ovat. Samalla suksi lipsahti ja minä kaaduin persuuksilleni. Paluumatkalla latukone ohitti meidät ja minä siirryin latu-uran sivuun. Sinne missä on metri upottavaa lunta. Kun palasin takaisin ladulle, suksen alla hanki petti ja olin taas kumossa. Pehmeästä hangesta olikin vaikeampaa nousta pystyyn. Mutta omin avuin sieltä tulin.
Kun hiihto jäi hieman lyhyeksi tänään, kävin vielä juoksemassa neljän kilometrin lenkin. Runsas lumi tiellä hidasti sitäkin urheilua.
Ilta-ateria naapurihotellissa Ylläsrinteessä. Siellä buffet-ateria oli parempi kuin Saagassa ja palvelu paljon parempaa.
Sohvan istuin- ja selkätyynyt ovat myös nyt puhtaita ja paikoillaan.

20.3.18, tiistai:
Aamulla oli kova pakkanen ja lähtömme hiihtämään meni kymmenen tietämiin. Suuntasimme Lainion jäähotelliin, sinne emme olleetkaan Matin kanssa näiden vuosien aikana hiihtäneet. Latu kulki alavilla mailla, mutta kyllä sillekin matkalle oli kohtuullisesti nousua saatu.
Perillä nautimme ensin juotavaa ja purtavaa. Sitten siirryimme Maijan kanssa jäähotelliin. Maksoimme 15 euron sisäänpääsymaksun, vaikka se hiukan kirveli. Mutta hotellin jääveistokset ja huoneet olivat kyllä näkemisen arvoiset. Tosin en kyllä sinne asettuisi yöpuulle. Sisäilman lämpötila taisi olla kymmenkunta astetta pakkasen puolella.
Takaisin kämpille samaa latua, paitsi ihan loppupuolella. Kävimme kaupassa tulomatkalla ja ostimme puuttuvia eineksiä – jugurttia ja ruisleipää.
Illalla kävimme Saaga-hotellin seisovassa pöydässä. Ruoka ei ollut yhtä hyvää ja monipuolista kuin aiemmin. Kaiken lisäksi jälkiruokalusikkani tuntui kovin paksulta. Muutaman suupalan jälkeen aloin tutkia sitä hiukan tarkemmin. Siinä oli kaksi lusikkaa päällekkäin, ne olivat pesukoneessa hitsaantuneet yhteen ja välissä oli jotain valkoista liimatöhnää. Minun syömiseni loppui siihen. Ja myöhemmin lähetin Laplands-hotellille katkeraa palautetta.
Illaksi Maija keksi meille ohjelmaa. Otimme irti sohvan tyynyjen päälliset ja laitoimme ne pesukoneeseen. Hiukan meitä jännitti saammeko enää takaisin päälle, kun ne olivat aika tiukkasovitteisia.

19.3.18, maanantai:
Eilen illalla ajoimme Maijan kanssa Tampereelle. Matkalla poikkesimme Vammalassa tervehtimässä siskoamme Sirkkaliisaa.
Tampereella menimme Janin porukan luokse. Sinne tuli myös Matti ja iltakymmeneltä ajoimme Kolmestaan rautatieasemalle. Skoda siirtyi junaan ja me muut menimme iltaoluelle. Juna lähti vasta puolen yön jälkeen kohti Kolaria, jonne saavuimme aamulla yhdeltätoista.
Kolarista ajo Ylläsjärvelle ja ladulla olimme yhden aikoihin.
Hiihdimme Luosujärven kautta Velhonkodalle ja palasimme takaisin Tunturijärven kautta. Matkaa kertyi noin 32 kilometriä. Sukset eivät pelanneet ja loivatkin ylämäet piti mennä haarakäyntiä. Atomicin skinit eivät toimineet lainkaan uudella pakkaslumella. Olemattomia hauiksia piti käyttää ja lopussa hartiat olivat aivan puhki.
Illallinen Pihvikeisarilla.
Säätiedotus hälytti revontulista, mutta iltayhdeksältä niitä ei vielä näkynyt ja niiden ihailu siirtyi myöhemmäksi.

18.3.18, sunnuntai:
Pääsin osallistumaan Winter Rogaining Sprint kisaan. Se on jäänyt aikaisempina vuosina väliin kun olen ollut Lapissa hiihtämässä.
Kisa käytiin varsin urbaanissa ympäristössä Aurajoen eteläpuolella. Ensimmäisen tunnin hain rasteja kaupunkialueelta ja vauhti oli kovaa. Sitten siirryin Uittamon kallioille. Vauhti hiljeni mutta korkeusmetrejä tuli runsaasti.
Aikaa kului sen verran, että pari suunnitelmaan kuulunutta rastia jäi hakematta ja kiire tuli siitä, että ehtii maaliin ennen kahden tunnin aikarajaa. Sen jälkeen alkoivat sakkopisteet juosta. Maalivirkailija totesi, että taisit juuri ehtiä ja että seuraaville sakkoja jo ropisee. Näin oli, aikani oli sekunnin alle kahden tunnin.
Sarjassani H65 oli vain kaksi osanottajaa. Selvisin voittajana, minulla oli pisteitä 123, kakkoseksi tulleella noin 50 pistettä vähemmän.

17.3.18, lauantai:
En ole pahemmin tutustunut tähän Sote-esitykseen, jota hallitus ajaa kuin käärmettä pyssyyn.
Mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin siinä säädetään mallia, jossa ihminen saa valita meneekö hoidatuttamaan itseään terveyskeskukseen vai yksityiselle lääkäriasemalle.
Ainakin täällä Turussa tilanne on sellainen, että lääkäriajan saa noin kuukauden päästä ja yksityiseltä parissa tunnissa. Kumman sinä valitsisit?
Viime toukokuussa kaaduin aika pahasti ja kämmenestä murtui luu. Kävi yksityisellä, kädestä otettiin ensin röntgen ja sen jälkeen magneettikuva, jotta erikoislääkäri olisi paremmin pystynyt määrittelemään, oliko kyseessä lievä vaiko paha murtuma. Niiden ja kahden lääkärikäynnin hinnaksi tuli yksityisellä yli viisisataa euroa. Vakuutusta ei ollut, joten pulitin rahat omasta kukkarostani.
Lääkäri vielä kysyi ennen hoitoja, että onko minulla vakuutus. Vastasin ei. Jos olisin omannut vakuutuksen, niin kaiken todennäköisyyden mukaan lääkäri olisi vielä enemmän keksinyt kuvattavaa ja hoidettavaa. Eli suomeksi ryöstettävää.
Jos tällainen mahdollisuus valita yksityinen asema terveyskeskuksen sijaan, niin jokainen kaupungissa asuva valitsee yksityisen. Ja nämä yksityiset kyllä osaavat kupata valtiota. Siinä alkaa valtion kassasta pohja näkyä varsin nopeasti. Eivätkä nämä lääkäriasemat maksa edes veroja Suomeen, kaipa ne jo ovat ulkomaisessa omistuksessa tai pian siirtävät paperinsa veroparatiiseihin.
Ja sinne lääkäritkin ajan mittaan siirtyvät. Mitä ne tänne jäisivät, eihän täällä pian ole muuta kuin tyhjiin imetty valtio ja kuihtuneet kansalaiset.

16.3.18, perjantai:
Muistopuhe ateistille:

"Kukaan ihminen ei ole saari.", sanoi runoilija John Donne neljäsataa vuotta sitten.
Me kaikki olemme osa jostakin suuremmasta. Osa perheestämme, osa ihmiskunnasta, osa maapallosta, osa koko maailmankaikkeudesta.
Me tuomme oman osamme maailmankaikkeuden historiaan, siihen kohta 14 miljardia vuotta kestäneeseen kehitykseen.
Charles Darwin sanoi elämästä, että pienestä ja vaatimattomasta alusta on syntynyt ja syntyy yhä uudelleen, kehittyy yhä ihmeellisempiä ja kauniimpia muotoja. Sama pätee koko maailmankaikkeuteen.
Vaatimattomasta alusta syntyivät tähdet, galaksit, linnunrata, aurinko, maapallo, elämä ja lopulta ihminen.
Me tuomme oman osamme maailmankaikkeuden tanssiin, maailmankaikkeuden musiikkiin, joka kehittyy yhä kauniimmaksi ja ihmeellisemmäksi.
Mitä enempää ihminen voi toivoa kuin että on antanut oman osansa siihen musiikkiin, tehnyt maailmasta omalta osaltaan hieman parempaa paikkaa.
Että kuolinvuoteellaan voi kuiskata maailmankaikkeudelle, "Kiitoksia." Ja maailmankaikkeus kuiskaa takaisin, "Kiitoksia itsellesi."
Atomimme tulivat aikanaan tähdistä ja sinne me joskus palaamme.
Muistamme sinua, muistamme musiikkiasi.
Hyvää matkaa takaisin tähtiin.

Minua kun aikanaan ei pappi saattele haudan lepoon, niin olen antanut pojilleni ohjeeksi että hän, joka lausuu minulle jäähyväissanat, käyttää yllä olevaa tekstiä.
Kun se on tehty, niin sitten saattoväki voi korkata kohtuuhintaista kuohujuomaa ja jälkiruuaksi pitää tarjoilla kunnollista (vähintään 15 vuotta vanhaa, mieluummin Laproaig-merkkistä) skottilaista.
Ei, en vielä aio kuolla, mutta jonain päivänä se tapahtuu!

15.3.18, torstai:
Donald Trump antoi potkut ulkoministeri Rex Tillersonille.
Valkoisessa talossa työskentelevien, nimettömyyden suojissa puhuvien henkilöiden mukaan kukaan henkilöstöstä ei tiedä, mitä hallinnossa todella tapahtuu, kuka seuraavaksi saa potkut tai joutuu jättämään työpaikkansa turvallisuusluokitusepäselvyyksien takia. Presidentti Donald Trumpin jakelemat ”pikapotkut” ovat myrkyttäneet Valkoisen talon ilmapiirin kertovat nimettömät lähteet.
Lähteiden mukaan töihin lähdetään joka päivä tietämättä, tuleeko ”oma ura tuhoutumaan ilman selitystä”. Täällä on maailman myrkyllisin työilmapiiri, sanoo eräs lähde. Yleensä kovat ajat hitsaavat ihmisiä yhteen, mutta juuri nyt ilmapiiri repii ihmisiä hajalle. Ei ole johtajuutta, ei luottamusta, ei suuntaa ja tällä hetkellä on hyvin vähän toivoakaan.
Trump ilmeisesti haluaa ympärilleen ainoastaan hänen kanssaan samaa mieltä olevia jees-miehiä. Hiukan samalla tavalla toimii Putin itänaapurissa. Ja Kiinan Xi antoi valituttaa itsensä elinikäiseksi päämieheksi.
On se vaan niin turvallisen tuntuista asustella maapallolla, kun kolmen suurimman valtiomahdin keulakuvina ovat narsistiset pellet. Tai yksi niistä vain on pelle, toiset ainoastaan rahan ja vallan ahneita ja sokaisemia.
Mutta vielä ei Trump ole alkanut katkomaan kauloja toisinajattelijoilta – Putin ja Xi osaavat sen taidon yhtä hyvin kuin Medicien suku keskiajan Firenzessä.

14.3.18, keskiviikko:
Steven Hawking on kuollut.
Esko Valtaoja kirjoittaa näin tästä suurmiehestä: Tänään 14. maaliskuuta on piin likiarvon päivä, suhteellisuusteorian luojan Albert Einsteinin syntymäpäivä ja fyysikko Stephen Hawkingin kuolinpäivä.
Hawking itse olisi varmaan ollut huvittunut tästä sattumasta. Hänellä oli omalaatuinen, terävä huumorintaju. Hän olisi varmaan sanonut, että ihmisten on helpompi muistaa, kun kaikki tapahtuu samana päivänä.
Lisäksi Hawking oli syntynyt 8. tammikuuta, joka on myös tähtitieteilijä, filosofi ja fyysikko Galileo Galilein kuolinpäivä.

Minä muistan tämän päivän myös siitä, että puhelimeni Honor 8 kuoli myös tänään.
Se ei enää ladannut, sama asiahan tapahtui Kanarialla kaksi kuukautta sitten. Kävelin laitteen myyjän luokse ja heidän kanssaan teimme parhaamme laitteen herättämiseksi henkiin. Ei onnistunut.
Sovimme, että se lähtee takuukorjaukseen ja elämme toivossa, että se nousee kuolleista kolmantena päivänä.
En kuitenkaan halunnut olla paria viikkoa ilman puhelinta ja ostin sieltä uuden laitteen. Se on Nokia – pitkästä aikaa. Malli Nokia 8, jota myydään polkuhintaan, kun uudet mallit tulevat myyntiin keväällä.

13.3.18, tiistai:
Vettä satelee, mutta ei tämä vielä keväältä näytä.
Ikkunasta näkee kyllä lintuja.
Mustarastaat ovat talvehtineet pensasaidoissamme, tosin naaraita ei ole pahemmin näkynyt. Ehkä ne muuttivat syksyllä aurinkoisille maille.
Pihallamme pyörii myös runsaasti sinitiaisia, paljon enemmän kuin talitiaisia. Silloin kun oli nuorukainen, ei sinitiaisia näkynyt vielä missään. Ne ovat pärjänneet tässä ilmaston lämpenemisessä hyvin. Kun olin pikkupoika Suomessa pesi muutama kymmenentuhatta sinitiaista. Nykyään pesivien lintujen määrä on jo puoli miljoonaa.
Ulla näki tänään ensimmäisen sepelkyyhkyn, mutta ihan varmaksi hän ei havaintoaan julistanut.

12.3.18, maanantai:
En ole laisinkaan kiinnostunut näistä kuninkaallisista perheistä. Hallitusmuoto on peräisin pimeältä keskiajalta, jolloin pikkuvaltioiden kuninkaat miekka kädessä johtivat sotajoukkojaan ja laajensivat valtakuntiaan. Nykyäänhän ne kuninkaalliset palvelevat ainoastaan turismia.
Mutta tänään radion uutisissa kerrottiin, että Ruotsin prinsessa Madeleinen tytär sai nimen. Tytöstä tuli Adrienne. Uutisten lukija jatkoi, että tällä tytöllä on nelivuotias isosisko ja kaksivuotias pikkuveli.
On pahuksen isokokoinen vastasyntynyt, kun kaksivuotias on jäänyt jo taakse pituudessa tai painossa. Tai sitten molemmissa, kyllä ruotsalaiset osaavat!
Pyörätiet ovat vielä hiukan jäisiä ja paikoin vetisiä. Ajoin Kupittaalle ja juoksin talvihoidettavaa pyörätietä. Se oli puhdas jäästä, hiukan märkä kun vettä tuli hissukseen taivaalta. Vanha äijänköriläs taisi juosta niin, että välillä oli molemmat jalat yhtä aikaa ilmassa. Kymppi kulki hiukan alle tuntiin, paljon kovempaan ei olisi tänään ollut värkeissä varaa. Tosin kova tuuli haittasi jonkin verran kulkua.

11.3.18, sunnuntai:
Yksi hyvä puoli tästä päiväkirjan pitämisestä on se, että viikonpäivät pysyvät kohtuullisesti muistissa. Eläkeläisellä kun ei ole työmurheita maanantaista perjantaihin ja sen jälkeen ratkiriemukas viikonloppu.
Tosin nyt sellainen viikonloppu oli ja tänä aamuna oli kupariseppiä työmaalla otsalohkon taustalla.
Siksi ei ollut asiaa juoksulenkille aamulla. Tein rauhallisen kävelylenkin. Lämpötila oli plussan puolella. Pyörätiet alkavat sulaa, tosin se tiesi, että välillä siellä oli suuria vesilätäköitä.
Varpuset ja talitiaiset aloittelevat lauluaan, se tekee keväisen olon.
Myöhemmin iltapäivällä tein myös juoksulenkin. Enää ei tarvinnut nastoja alle, mutta vedenpitävät lenkkarit olisivat olleet tänään poikaa.
Viikolla aloitin espanjankielen opinnot. Latasin kännykkään Mondly Spanish kieliohjelman ja olen sitä nyt viisi päivää opiskellut kohtuullisen ahkerasti. Se on siitä hyvä ohjelma, että toistoja tulee paljon ja saattaa olla, että tällaisen vanhuksen lahoavaan latvukseen jää jotain pysyvästi muistiin.
Eiköhän sitä vuodessa muutama sata sanaa tule aktiivikäyttöön, joten seuraavalla talvilomalla pystyy vaihtamaan lauseita espanjan kielellä. Jollei into lopu kesken…

10.3.18, lauantai:
Koiria ulkoiluttaessani ohitin aika lähellä meitä perhekoti Sylin rakennuksen. Se on suuren omakotitalon kokoinen. Meidän ohi kulkiessamme taloon meni teini-ikäinen tyttö.
Kun olen talon ohi kulkenut satoja kertoja, niin ei siellä paljon liikettä ole näkynyt.
Sen verran uteliaisuus heräsi, että googlasin tämän Sylin ja tutkin mistä on kyse.
Tämä Tukikoti Syli vastaanottaa ongelmaperheiden nuoria, alle 18-vuotiaita ja majoittaa ja hoitaa niitä kuten lapsia ja nuoria tulee hoitaa.
Perhekodilla on kaksi hoitokotia ja molemmissa on seitsemän paikkaa.
Yhtiö teki pari vuotta sitten liikevaihtoa puolitoista miljoonaa euroa. Yksinkertaisella laskutoimituksella saan tulokseksi, että yhteiskunta maksaa vuodessa laitokselle yli satatuhatta euroa lasta kohti.
Kuvittelisin, että nämä lapset ovat ongelmavanhempien lapsia. On se hienoa, että yhteiskunta hoitaa näitä tapauksia.
Mutta jumalattoman kalliiksi nämä ongelmavanhemmat meille tulevat. Ensin niitä vanhempia paapotaan ja yritetään saattaa kalliilla toimilla yhteiskuntakelpoisiksi. Ja sitten hoidetaan näitten rakkauden hedelmät aikuisiksi.
Kyllä minun päässäni nyt pyörii ajatuksia, joita ei parane paperille kirjoittaa. Enkä kirjoita mitään rodunjalostuksesta tai pakkokastraatiosta.

9.3.18, perjantai:
Pitkä pakkasjakso taittui vihdoin tänään ja saimme räntäsadetta sekä vetistä tihkua. Täällä Turun alueella pakkasjakso kesti hiukan yli kuukauden.
Mikään ennätyspitkä tämä jakso ei ollut. Helsingissä mitattiin vuonna 2009 peräti 79 päivää kestänyt jakso, jolloin lämpötila ei noussut plussan puolelle. Pohjoisessa on ollut tietysti paljon pidempiäkin jaksoja.
Minä kävin hiihtämässä lähiladuilla. Lausteen pururataa ei ollut ajettu viime yön sateiden jälkeen, mutta kaarinalaiset olivat olleet ahkeria. Heidän latunsa oli ajettu juuri ennen tuloani. Lisää lunta tuli koko ajan ja se oli vetistä. Luistossa ei ollut kehumista mutta skinien pito oli erinomainen.
Lisää ulkoilua sain, kun iltapäivällä meille tuli kaksi hoitokoiraa yökylään.

8.3.18, torstai:
Tämä vuosisatamme nero Donald Trump Amerikan mantereelta uhkaa laittaa maailman verolle. Tai ainakin tulleille koskien terästuotteita.
Ilmeisesti hän on lukenut huolella toisen suuren ajattelijan Pentti Linkolan kirjoituksia. Pentti haluaisi eristää maapallon saarekkeiksi, jotka tulisivat toimeen omillaan. Ja jolleivät tulisi, niin väki niissä kuihtuisi ja kuolisi pois. Myös kaikenlainen muuttoliike Pentin mielestä maasta toiseen ja varsinkin pakolaisten suhteen tulisi pikaisesti lopettaa.
Näinhän myös Trump ajattelee ja toimii. Nationalistiset liikkeet Euroopassa ovat samaa mieltä. Siitä tuorein esimerkki on viime viikonloppuna Italian vaalien tulos.
Kun on sattunut syntymään täällä parempiosaisten maassa, niin tuonsuuntaiset ajatukset ovat meillä kaikilla alitajunnassa. Suurin osa pitää ne vaan omana tietonaan.
Niin minäkin!

7.3.18, keskiviikko:
Me olemme Ullan kanssa erittäin tehokkaita suunnittelemaan ensi talven viettoamme.
Noin kuukausi sitten päätimme, että menemme kahdeksi kuukaudeksi Kaakkois-Espanjaan ja varasin sieltä meille kämpän.
Seuraavana aamuna peruutin varauksen.
Eilen me taas keskustelimme syvällisesti mitä tehdään ja minne mennään. Esillä oli sama kohde kuin viimeksi ja muut mahdolliset suunnat minne mennä pakkasia pakoon. Lopputulos oli, että sovimme, ettemme mene minnekään, jonne matka pitää varata näin aikaisin.
Teimme Väyryset ja nukuimme yön yli.
Aamulla ensimmäinen vaimoni kysyi mitä mieltä olen, jospa menisimme sittenkin sinne Torreviejaan helmi- ja maaliskuuksi. Sanoin, että sehän sopii.
Ja tein varauksen seitsemäksi viikoksi. Jos menemme sinne omalla autolla, niin kyllä siinä se kaksi kuukautta vierähtää!

6.3.18, tiistai:
Talvivaara – kaivosyhtiö – joka on ansiokkaasti tuhonnut Kainuun luontoa ja sijoittajien rahoja, on tänään tehnyt lopullisen konkurssinsa.
Yhtiön kaivostoiminta on jo kolme vuotta sitten siirtynyt Terrafame-nimiselle yhtiölle, se jatkaa kaivostoimintaa.
Talvivaara ei kolme vuotta sitten julistettu konkurssiin, vaan jostakin käsittämättömästä syystä se pääsi yrityssaneeraukseen. Yhtiö muutti nimensä Ahtium Oyj:ksi ja alkoi tutkia, jospa löytyisi jotain muuta tekemistä kuin kaivostoiminta. Kuulemma lähimpänä toimialana oli karjanlannan jalostus, mutta tuotantoa ja rahoitusta ei näin lennokkaalle idealle löytynyt.
Pari vuotta sitten yhtiön kassassa oli rahaa neljä miljoonaa euroa, tänään kun konkurssi julistettiin lopullisesti, ne rahat olivat kadonneet.
Yhtiöllä ei siis ollut enää liiketoimintaa, mutta yrityssaneerauksen keskelläkin 20 henkilölle maksettiin muhkeita palkkoja. Yhtiössä oli nelihenkinen johtoryhmä ja 16 asiantuntijaa, joiden tehtävä oli etsiä uutta liiketoimintaa. Toimitusjohtaja Pekka Perä kuittasi yhtiöstä yli 300 000 euron vuosipalkkaa.
Ja kun yrityssaneerattavan yhtiön kassa oli tyhjennetty varsin mittaviin palkkoihin, pantiin pillit pussiin ja lopetettiin toiminta.
Kyllä minulla niin sääliksi käy näitä asiantuntijoita ja Pekka Perää, kun nyt jäävät työttömiksi. Toki ne saavat kohtuullista työttömyyskorvausta, ettei ihan leipäjonoon tarvitse mennä.
Jos olisin niiden 80.000 yhtiöön sijoittaneen joukossa, niin saattaisin sanoa aika pahasti Pekka Perän ja muiden pesää kupanneiden toiminnasta.

5.3.18, maanantai:
Elintason noustessa ihmisten ranteisiin on alkanut ilmestyä kaikenlaisia mittareita vanhan kunnon rannekellon asemasta tai lisäksi.
Ensin tuli askelmittari, sellainen joka mittasi askelten lukumäärää. Niitä oli jo käytössä vuosikymmeniä sitten.
Tekniikka kehittyy nopeasti ja nyt se mittari laskee jo pulssin ja kertoo unen pituuden ja laadun.
Pulssin rannemittaus on ongelmallista ja sitä voi pitää ainoastaan suuntaa antavana. Unen määrän ja laadun mittaus on myös hankalaa. Mittarit mittaavat sen käden liikettä, jossa mittari on. Lisäksi se arvioi myös sykettä. Jos on hereillä, mutta täysin paikallaan, niin mittari saattaa laskea tämän ajan syväksi uneksi.
Ihan kivoja lelujahan nämä ovat, mutta ei niitä kannata ottaa turhan vakavasti. Ainoa absoluuttinen totuus, jonka ne kertovat, on se kuinka kauan käyttäjä on sängyssä makuuasennossa. Ja saattaa se siitäkin ilmoittaa virheellistä tietoa – riippuen siitä, mitä ihminen harrastaa vuoteessaan.
Ohessa neljän viime viikon unieni määrät. Nuo yli kymmenen tunnin levot olivat silloin, kun olin kuumeessa. Syvän unen määräksi Garmin antaa minulle keskimäärin vajaat neljä tuntia yössä. Eri laitteet mittaavat unta hieman eri tavalla ja nämä määrät ja kaaviot ovat enemmän hupia kuin todellista tietoa – ainakin minun mielestäni.


4.3.18, sunnuntai:
Vaikka en millään haluaisi pitkällä tikullakaan puuttua suomalaisiin poliitikkoihin tai poliittiseen peliin, niin taas on pakko ryhtyä.
Tämä Paavo Väyrynen ei petä koskaan. Mies perusti pari vuotta sitten uuden puolueen. Saadakseen sen rekisteröityä, oli pakko pyytää mukaan myös muita kuin itsensä ja Vuokon. Kun Paavon kanssa joutuu läheisesti tekemiseen, niin riitahan siitä tulee.
Ne pari muuta aktiivijäsentä päättivät erottaa Paavon puolueen jäsenyydestä. Paavo tietysti ilmoitti, että erottaminen oli laiton.
Lisäksi Paavon erottajat väittivät, että Pave oli puhaltanut puolueen rahaa. Pave taas puolestaan ilmoitti, että hän rahoittanut omasta pussistaan puoluetta ja puolue on hänelle velkaa.
Jotkut, jotka tuntevat Paavon, sanoivat että mies on niin saita, ettei koskaan antaisi puolueelle sentin senttiä.
En tiedä mikä on totuus, mutta se on ainakin varmaa, että Paavo pyrkii vakavasti ihan toisen puolueen puheenjohtajaksi ensi kesänä.
Tämä alkaa olla sekaisempaa kuin TV-ohjelma Salkkarit. Tai joku toinen ohjelma, jota töllötin suoltaa. En niiden nimiä tiedä, kun en niitä katsele. Mutta tarkoitan sitä, jossa vilisee rikoksia, eroja, vähemmistöjä jne.
Siis olenhan minä tästä sarjasta nähnyt hetkittäin lyhyitä pätkiä, kun vaimo sitä katselee. Mutta joudun muutaman sekunnin jälkeen poistumaan telkkarin näkö- ja kuuloetäisyydeltä. En kestä sitä myötähäpeää, jota koen näyttelijöiden puolesta.
Niille on varmasti pakko maksaa ruhtinaallista palkkaa, kun suostuvat vuodesta toiseen näyttelemään tässä sarjassa.

3.3.18, lauantai:
Lähes kahteen kuukauteen en ole päässyt suunnistamaan. Näin pitkää taukoa ei olekaan ollut sen jälkeen kun Turussa aloitettiin harrastamaan Talvirasteja.
Tänään pääsin kartalle, kun pakkanen laski alle kymmenen asteen eikä tuulikaan pahemmin haitannut.
Metsässä oli lunta kymmenkunta senttiä ja se teki etenemisen hitaaksi. Myös liukkaus haittasi hieman, jyrkät kohdat olivat vaikeita minun tasapainolleni. En kuitenkaan kaatunut kertaakaan.
Ykkösen löysin suoraan. Jatkoin matkaa kakkoselle, näin rastilipun ja leimasin. Koodi oli kuitenkin väärä ja jatkoin matkaa. Kartta oli kääntynyt väärin päin ja luin rastiväliä väärään suuntaan. Se aiheutti yli minuutin pummin. Loppumatkalla tuli pieniä kaartoja, mutta niihin ei yhteensäkään hukkunut minuuttia.
Metsässä huomasi, että kovat lenkit ja mäkivedot on jäänyt tekemättä. Jalat menivät hapoille jo alkumatkasta. Mutta raskasta ja vaikeaa se oli näköjään muillakin. Sijoitukseni oli nimittäin kolmas kolmenkymmenen etsijän joukossa.
Animaatio suunnistuksesta
TÄSTÄ LINKISTÄ.

2.3.18, perjantai:
Tänään tuli harrastettua muutakin kulttuuria kuin ruumiinkulttuuria.
Ensin tutustuimme ruokakulttuuriin ravintola Teinissä. Minun annokseni oli kyllä helposti syötävää, mutta ei se maistunut millekään. Sen ymmärrän, että nykyään suolan pelossa ei ruokaan laiteta suolaa, mutta kun oli kaikki muutkin mausteet unohtunut kokilta.
Kun vatsa oli ravittu, piti lähteä hankkimaan myös hengen ravintoa. Emme sentään kirkkoon menneet, vaikka luterilainen yhteisö valitsi tänään itselleen arkkipiispan. Valituksi tuli Luojan Luoma. Entiset olivat olleet Luojan luomia.
Me siirryimme uusittuun teatteriin. Siihen jota uusittiin pari kolme vuotta ja rahaa poltettiin muutama kymmenen miljoonaa. Ennen talossa oli kaksi näyttämöä, iso ja pieni. Nyt niiden lisäksi oli tiloihin saatu loihdittua pienen pieni näyttämö, Sopukka. Sopukassa ei huomannut, että rahaa oli uusimisen yhteydessä poltettu miljoona jos toinenkin.
Näytelmän nimi oli Pesärikko. Siinä käytiin läpi ihmisdraamaa pohjalaisen naisen silmin. Traagisesta aiheesta oli saatu veistettyä muutama kliseinen huulikin.
Minä olen tutustunut pohjalaisuuteen puoliksi pohjalaisen vaimon, täyspohjalaisten anopin ja yhtiökumppaneideni kautta. Niiltä en kyllä ole kuullut pohjalaisuuden tärkeintä elämänohjetta: hillitte ittes.
Näytelmä oli oikein hyvä. Mutta kun kaikkia vuorosanoja ei lausuttu pohjalaisemännän kuuluvalla käskytysäänellä, niin takarivissä huonokuuloinen jäi paitsi montaa hyvää elämänohjetta.

1.3.18, torstai:
Kansanedustaja Elina Lepomäki nostatti myrskyn vesilasissa, kun hän esitti kriittisiä mielipiteitä Sote-uudistuksesta.
Näin maallikolle, joka on asiaan tutustunut hyvin pinnallisesti, Sotessa on kysymys valtavasta rahansiirrosta suuryrityksille, jotka omistavat terveyspalvelujen tuottajia. Tässä on siis kysymys ilmeisesti kokoomuslaisten kirstuihin kilahtavista rahoista.
Toisaalta kepu, joka pettää aina, saa maakuntamallin korvauksena. Siinä mallissa sementoidaan Itä- ja Pohjois-Suomi kepun läänitykseksi. Kepu saa sieltä rahakkaita virkoja ja päälliköiden palleja, joihin voidaan loppusijoittaa hyvää työtä tehneet maakuntien kepulaiset.
Lepomäki viis välittää, mitä tapahtuu kehäkolmosen pohjoispuolella, joten hän on aidosti huolestunut sote-uudistuksesta. Vai onko???
Poliitikot kun ovat huolestuneita vain ja ainoastaan omasta taloudestaan ja etenemisestään vallan tikapuilla. Kaikki ne ovat pikkuputineja, jotka keräävät mammonaa pankkitileilleen ja hankkivat ilmaisia lounaita.


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


31.12.17, sunnuntai:
Tämä vuosi tuli tämä vuosi paketoitua kuntoilun osalta:

 

Vuosi 2017

 

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

1164 km

7.14 min/km

140h 19 min

125

5641

149

Kävely

338,6 km

12.27 min/km

70 h 18 min

89

2553

60

Vaellus

274,77 km

13.19 min/km

62 h 12 min

86

1081

47

Hiihto

408,83 km

7.19 min/km

49 h 55 min

113

4025

15

Suunnistus

238,5 km

9.45 min/km

38 h 46 min

144

4404

56

Kuntopiiri

 

 

22 h 11 min

 

 

53

Pyöräily

182,4 km

18,3 km/h

10 h 1 min

112

1207

10

Soutu

7,043 km

10 min 38 s / 500m

2 h 29 min

69

 

2

Sisäsoutu

22,505 km

2min55s/500m

2 h 11 min

102

 

5

Uinti

2,55 km

4 min / 100 m

1 h 50 min

 

 

9

Maastoj.

6,28 km

8.48 min/km

55 min

126

125

3

Maastop.

7,4 km

10,5 km/h

42 min

 

85

1

YHTEENSÄ

2652,9 km

8.33 min/km

402 h 

125

19121

411


-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!



-----------------------------------------------------------------------------------


31.12.12, maanantai:

 

Vuosi 2012

 

 

 

 

YHTEENSÄ

2588 km

 

342 h

130

283


-----------------------------------------------------------------------------

31.12.11, lauantai:
 

Vuosi 2011 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3275,6 km 7.04 min/km 391 h 126 309

 


------------------------------------------------------------------------------------------

31.12.10, perjantai:
 

2010 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3346,8 km 7.28 min/km 427 h 32 min 122 367

----------------------------------------------------------------------------------------------

2009 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2766,9 km 7.38 min/km 357 h 42 min 121 302

---------------------------------------------------------------------------------------------------

2008 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2136,4 km 7.54 min/km 283 h 5 min 58 s 128 236

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter