Kisaa ennen oli Lenkkivihkolaisten tapaaminen.
Näin siellä ensimmäisen kerran elävänä Kurpan, UllaMaijan, Tatteuksen, JokkeXX:n, Puukäsi13 ja muutaman muunkin. Annettakoon näin seniilille äijälle anteeksi unohdukset!

Ilma oli aamupäivällä raaka, ilmassa oli vielä sakea sumu. Kävin autolla ja olisin laittanut pitkähihaisen paidan alle T-paidan. Sellaista ei kuitenkaan ollut mukana - onneksi, sillä jo parin kilometrin juoksun jälkeen tuntui, että pitkähihainen paitakin on liikaa.

Ensimmäisen kympin menin todella hiljaa. Peesasin yhtä pientä, Marrti-nimistä miestä, jonka kaikki tuntuivat tuntevan. Tunnin juoksun jälkeen peesi alkoi tuntua liian hitaalta ja nostin vauhtia kuuden ja puolen minuutin tietämille. Olin hetken nuoren kaverin kannassa, joka juoksi varvastossuilla. Ihmettelen kestivätkö ne maaliin saakka.

Jono oli jo mennyt erittäin harvaksi ja ohittelin muutaman juoksijan kääntöpaikalle mennessä. Vastaan tulleista nooteerasin UllaMaijan ja Kurpan. Heidän jälkeensä yksi neitonen tervehti minua, mutta häntä en tunnistanut.

Kääntöpisteen jälkeen Kittilän kirkonkylässä oli poliisit tutkaamassa nopeuksia. Kysyin heiltä, oliko vauhtini sallituissa rajoissa. Poliisi heristeli sormeaan ja totesi, että tällä kertaa pääsen huomautuksella.
Heti sen perään oli moottoripyöräpoliisi passissa, joka ei suostunut ottamaan minua kyytiin - ei edes pariksi kilometriksi!

Kolmeeenkymppiin saakka juoksu sujui ihan kohtuullisesti, mutta sitten alkoivat voimat huveta ja polviin sekä lonkkiin alkoi sattua. Vauhti putosi dramaattisesti.

Kahdeksan kilometriä ennen maalia oli puolimaratonin kääntöpaikka, puolikkaan juoksijat olivat lähteneet kaksi tuntia meidän jälkeen. Se auttoi tsempaamaan väsyneenä, kun sai ohitella näitä hitaampiaan ja jutella muutaman sanan. 

Puoli kilometriä ennen maalia minut ohitti kaksi nuorta neitosta, jotka juoksivat puolikasta. Yritin seurata heitä mutta sata metriä ennen maalia vauhti nousi liian kovaksi. Onneksi toinen tytöistä pudotti vyöltään juomapullon. Pysähdyin ja noukin sen mukaani. Runsaslukuisen yleisön pauhun ylitse kuulin toteamuksen: herrasmies on herrasmies loppusuorallakin! 

Maalin jälkeen luovutin juomapullon omistajalleen. Loppuaikani oli noin 4.45.30.

Laahustin autolleni, joka oli aivan baarin edessä, jossa tarkoituksemme oli nauttia kolpakollinen palautusjuomaa porukalla. Baari oli tupaten täynnä ja siellä oli joku vielä hullumpi happening käynnissä kuin konsanaan maraton. Päätin vaihtaa kuivan paidan päälleni ja soitin ensimmäiselle vaimolleni varoitussoiton: olen hengissä ja saunan tarpeessa.

Sen jälkeen soitin Oulun raviradalle ja kyselin, miten heposemme oli pärjännyt Oulu Expressin loppukilpailussa. Oli laukannut lähtöön hiukan häirittynä, juoksi viimeisenä mutta tuli - päinvastoin kuin isäntänsä - juosten loppuun asti. Nousi kuudenneksi ja tienasi juoksusta 800 euroa. Vallulla on tosiaan lahjoja juoksuun paljon enemmän kuin minulla!

Tässä Garminin garmea gertomus retkestä:
http://connect.garmin.com/activity/48507899