43. maraton: Copenhagen marathon 18.5.2014

Ote päiväkirjasta:
Piti juosta aikaan 5.10.00 ja olisin voittanut pari pulloa kossua vedonlyönnissä.
Täällä starttasi 12.000 innokasta pitkän matkan menijää. Lähtö tapahtui klo 9.30, sää oli mitä parhain. Lämpötila 17 astetta, aurinko paistoi ja pohjoistuuli oli kohtuullinen.
Menin hotellilta yli kanaalin veneellä ja vierelläni istui Håkan Skånesta. Hän oli iso, ruma ja lihava mies - kuten minäkin. Totesimme, että meille viiden tunnin miehille tulee vielä ikävä loppumatka, lupasivat sadetta ja viilenevää iltapäiväksi.
Liimauduin viiden tunnin jänisten perään, porukkaan tuli muutama muukin suomalainen, pari arabia ja japanilaisia tyttöjä. Ja kymmenittäin juutteja. Jäniksemme pitivät tasaista vauhtia yllä. Kaikki sujui loistavasti puoleen matkaan, väliaika oli pari sekuntia alle kahden ja puolen tunnin.
Sitten syke nousi 135:stä kymmenkunta lyöntiä ja totesin, että annetaan jänisten mennä menojaan. 23 kilometrin kohdalla reitti meni hotellimme ohi ja siellä piti olla vaimon tervehtimässä ja kannustamassa. Ei vaan rouvaa näkynyt. Olisiko alkanut sade vienyt tämän hienohelman sisätiloihin?
Hiljensin hieman vauhtia ja asetin tavoitteeksi ajan 5.10. Sillä olisi tullut kossua tupaan tulvimalla. Kolmenkympin kohdalla sade oli voimistunut ja lämpötila laskenut. Onneksi olin ottanut mukaani lähtöalueella jaossa olleen sadeviitan. Puin sen ylleni ja laitoin myös kädet sen sisälle. Olin liikkeellä lyhyessä paidassa ja shortseissa. Tällä tavalla sain itseni lämpimäksi.
Kossun voittaminen olisi vaatinut loppumatkalle seitsemän ja puolen minuutin km-vauhtia. Päätin, että siihen en tänään pysty ja rauhoitin vauhtia. Siitä huolimatta alkoi selkiä tulla vastaan. Viisi kilometriä ennen maalia ystäväni Håkan ohitti minut. Hetken päästä hän kuitenkin pysähtyi kramppien takia, enkä nähnyt häntä enää. Viimeiset kaksi kilometriä juoksin ottamatta kävelyaskelia. Tätä ennen niitä oli tullut otetuksi turhan paljon.
Köpis on profiililtaan tasainen. Hiukan turhan paljon siellä on mukulakivikatuja. Mutta loppupuolella kävelin ne osuudet välttääkseni kaatumiset. Kannustusta reitillä oli paljon. Jopa sateen jatkuessa sinnikkäimmät jäivät kadun varteen.
Vuoden neljäs maraton päättyi sateen ropistessa kaljuun päälakeeni. Tuloksena vuoden toiseksi paras aika. Kaiken kaikkiaan tämä oli 43 maratonini.

 

Tulokset:
 

Garminin kertomus tuskasta:
 

Takaisin ylös